torstai 31. tammikuuta 2019

600 euron vaatehaasteesta 1.500 euron vaatehaasteeseen

Olen kolmen vuoden ajan seurannut kulutustani ja todennut, että kulutan aivan liikaa perheemme vaatteisiin. 600 euron haaste lähti pari vuotta sitten käyntiin, kun totesin kaappiemme pursuavan lastenvaatteita, ja huomasin kuluttavani ihan hirveät määrät rahaa vaatteisiin. Vähemmälläkin olisimme pärjänneet. Heitinkin vuonna 2017 itselleni haasteeksi pärjätä vuoden 600 euron vaateostoksilla, mutta summa on joka vuosi ylittynyt tuplasti tai vuonna 2018 jopa triplasti ja ylikin...

Kirpputorikierroksilta tein aikoinaan hyviä löytöjä, mutta lasten kasvaessa olen joutunut toteamaan, etteivät kirpputorivaatteet enää oikein "uppoa". Myös merkkivaatteiden ilmestyminen lasten vaatekaappiin on karu fakta. Pyrin koluamaan alelaarit ja harkitsemaan jokaista ostosta, mutta sorrun aika ajoin heräteostoksiin. Lisäksi olen joutunut toteamaan senkin, että vaikka ostaisin lapselle hyvän vaatteen, se ei ole ollutkaan lapselle mieluinen ja jäänyt sen takia käyttämättä. Näin on käynyt nyt valitettavan usein. Kun aiemmin hamstrasin alennuksesta ja kirpputoreilta edullisia vaatteita jemmaan seuraavaa kokoa silmällä pitäen, enää en voi sitä tehdä, koska vaatteet jäävät pitämättä, kun ne eivät vastaakaan lapsen makua. Toppavaatteet olen tosin edelleen edellisen talven alennuksesta ostanut, mutta lapsi on itse saanut valita mieluisensa, ja joutunut vannomaan, että takki on mieluinen myös seuraavana talvena!


Mieheni vaatteet olen jo karsinut ostoslistaltani käytännössä kokonaan pois. Joskus saatan hänelle ostaa tarjouksesta sukkaparin tmv., mutta muutoin hän saa hoitaa omat vaatteensa. 

Itselleni asetin tavoitteeksi vuodelle 2019 tehdä mahdollisimman monta vaatetta ihan itse. Budjettiakin on pakko nostaa, 600 euroa ei riitä enää mihinkään, etenkin, kun mieheni lapset muuttivat syksyllä osittain meille asumaan. Osan vaatteista pystyy kierrättämään lasten kesken, mutta ei aivan kaikkea. 

Lähden uuteen yritykseen 1.500 euron vaatebudjetilla ja katsotaan miten käy. Listaan jälleen tänne mitä vaatteita olen ostanut, kuten aikaisempinakin vuosina, jotta voin taas ruoskia itseäni kohti tietoisempaa kulutusta.

Mikä on Sinun heikkoutesi kuluttamisen suhteen?

torstai 24. tammikuuta 2019

Sukkaa pukkaa!

Ihanaa tammikuuta kaikille :)


Nyt on saanut nautiskella lumesta pitkästä aikaa. Kovat pakkaset ovat saaneet kiutoutumaan lämpimiin, villaisiin vaatteisiin. Piipahdin lapsuudenkodissani hakemassa ompelulankaa, jota isäni tuskin enää tarvitsee. Samalla tein löydön kaksista villasukista, jotka nappasin itselleni. Mahtaakohan kukaan tietää miten näitä neuleita tehdään? Löysin nimittäin kaksi keskeneräistä villasukkaa myös samoista malleista ja kovasti haluaisin tehdä sukat loppuun saakka?



Lasteni vietettyä viikonloppua isällään, päätin tehdä päivän reissun junalla kummisetäni luo, jonka vointi Alzheimerin myötä on heikentynyt. Kummisetäni vaimo kaivoi valtavan pahvilaatikollisen jämälankoja, ja mietinkin jo seuraavaa reissua Keski-Suomeen, jotta saisin loputkin langat kotiin! Kolme muovipussillista kuljetin repussa ja käsissä. Mielessä surraa jo monenmoista projektia, joita langoista saisi aikaiseksi, mutta yritän vielä hillitä itseäni, jotta saisin keskeneräiset neuleeni valmiiksi. Tällä hetkellä tekeillä ovat pipo ja alpakan villasta tehty villapaita. Junamatkalla sain tehtyä nämä villasukat alelaarista nappaamastani langasta. Harmi, ettei kuvassa näy ihana kimallelanka. Sukat ovat livenä kuin karkki :)

Löytyipä kummisedän vintin kätköistä isotätini tekemät "töppösetkin". Nämä ovat mielestäni veikeät. Ainakin tulin hyvälle tuulelle. Ja nämä on todella helppo tehdä. Langaksi käy esim. 7 veljestä-lanka ja 3½-4 puikot. Yhden kappaleen mitat ovat 25 cm x 20 cm. Mahtuvat minun kokoa 40 olevalle jalalle, mutta luulen tämän koon olevan paras jalalle kokoa 38, sillä itselleni nämä olivat turhan tiukat.




Luo puikoille 68 silmukkaa ja neulo 3 cm ainaoikeaa. Seuraavaksi neulo joustinneuletta 1 o, 1 n, kunnes kappaleen pituus on 14 cm. Sitten neulo taas 3 cm ainaoikeaa. Eli kappaleen leveys on 25 cm ja korkeus 20 cm. Päättele työ. Taita kappale kahtia ja ompele pitkä sivu ja toinen lyhyt sivu. Jätä toinen lyhyt sivu auki, laita jalka sukkaan ja nauti :)




Pitänee itsekin neuloa muutamat tällaiset. Nämä valmistunevat illassa. Isotädiltä oli aikoinaan jäänyt viimeistely tekemättä ja naureskelinkin, että tuolta pilven päältä hän voihkaisee, kun surrautin ompelukoneella saumat kiinni eikä jälki ollut lähellekään yhtä hyvä kuin mitä hän olisi tehnyt Kotikäytössä ei haittaa kimurantit saumat ;)

sunnuntai 13. tammikuuta 2019

”Sparkle of joy”


Konmaritus iski maailmalla, ja Suomessakin, läpi jokunen vuosi takaperin. Itse jäin tästä aallosta paitsi, koska ajattelin, että jokavuotisella kaappieni läpikäymisellä tulen jo hävittäneeksi tai myyneeksi kaiken turhan ja tarpeettoman. Pyrin mm. myymään kaikki lasten pieneksi jääneet vaatteet aina samantien. Ajattelinkin, ettei kaapeissani ole enää mitään turhaa.

Hankin Netflixin taannoin kotiimme kyllästyttyäni ”normitv:n” tarjontaan, ja kaipasin neuloessani jotakin katsottavaa. Netflix-uutuutena olikin ”Tidying up with Marie Kondo”, jonka jaksot ahmaisin viikonlopun aikana. Kun nämä jaksot oli katsottu, Netflix ehdotti ”Consumed”-sarjaa, jossa amerikkalaisperheet kirjaimellisesti uivat talossaan tavarapaljouden keskellä. Ohjelma oli jotakin aivan järkyttävää katsottavaa. Perheen jäsenille annettiin lentomatkalaukku, johon he saivat pakata kahden viikon tarpeita vastaavan määrän tavaraa sekä valita perheenä 10 asiaa, jotka jäävät taloon peruselämiseen liittyvien tavaroiden lisäksi (esim. sängyn patjat ja astiat saivat jäädä). Kaiken muun perhe joutuu pakkaamaan varastoon kahdeksi viikoksi, ja tuodaanpa perheille roskalavakin pihalle, muttei missään jaksossa yksikään perhe saanut roskalavan lattiaa edes piiloon. Mistään ei siis raaskittu luopua. Kahden viikon päästä perhe meni katsomaan varastoon tavarapaljouttaan, josta heidän tuli karsia 75% pois. Samaan aikaan heidän kotiaan uudelleen sisustettiin. Vaikeaa näytti tavaroista luopuminen olevan.


 


Viimeistelyä vailla oleva kolmas jämäneuletakkini. Jämälangat loppuivat viimein luoden tilaa uudelle luovuudelle :) 

Itse jotenkin viehätyin konmarin (”Tidying up with Marie Kondo”) tavasta lähestyä tavarapaljouteen. Tavaroista luopuminen aloitettiin aina vaatteista. Kaikki omat vaatteet piti kerätä esimerkiksi sängylle, ja käydä läpi yksitellen. Vaatteen piti tuoda ”sparkle of joy”-fiilis, jotta sen sai laittaa takaisin kaappiin. Vaatteen piti siis tuntua koko kehossa hyvältä, jotta se kannatti säästää. Poisannettavaa tavaraa piti kiittää, jotta ihminen ei kokisi syyllisyyttä siitä, että oli ostanut tavaran ja luopui nyt siitä. Tällä samalla ”sparkle of joy”-fiiliksellä ohjelmaan osallistuneet kävivät kaikki tavaransa läpi. Eli ensin kaikki tavarat otettiin kaapeista ulos ja alettiin käydä läpi yksitellen. Lisäksi Kondo opetti uuden tavan järjestellä tavarat, jotta esimerkiksi vaatelipastossa näkyy laatikkoa auki vedettäessä mitä kaikkea lipasto pitää sisällään. Prosessin aikana näki, miten ihmisten oli parempi olla, kun he pääsivät ainaisesta sotkusta eroon. Kun kaikilla tavaroilla oli oma paikkansa, siisteys oli hallittavissa ja ihmisten hyvä olla.

Olin jo ennen joulua käynyt yhden ongelmallisen keittiön yläkaapin kimppuun. Koska en yllä kaapin perälle saakka edes tuolilla, kaapista on muodostunut paikka, jonne voi ”hylätä” kaiken mitä ei usein tarvitse. Joulusiivouksen yhteydessä hävitin muovipussillisen roinaa sieltä. Kaappiin sai viimeinkin järjestyksen, ja sinne tekee mieli kiivetä jatkossakin. Mutta entäs ne muut kaapit, joissa ei pitänyt olla mitään ”turhaa” eikä ”ylimääräistä”? Ai, katsos, mulla on Marimekon punaiset ”jouluverhot”… Maksoin niistä 179€ aikoinaan, kun olin raskaanaollessani päättänyt, ettei meillä ole joulua ilman näitä verhoja! Olin käyttänyt niitä yhtenä tai kahtena jouluna, kun seiniemme väri ei sitten sopinutkaan yksiin verhojen kanssa. Hoh hoijaa… Sitten löytyi läjä pöytäliinoja, pöytätabletteja, verhoja, iskemättömiä kylpytakkeja… Tästä se idea koko kodin konmarittamiseen sitten lähti.


Mm. tämä yksilö pääsi uuteen kotiin :)

Kun aikoinaan kirjoitin ylioppilaaksi, äitini oli pyytänyt minua valitsemaan astiaston, jota hän keräisi minulle ylioppilaslahjaksi. Valitsin sinisen Arabian teema-astiaston. Minulla on 12 kappaletta, 1,5 desilitran teema-kahvikuppia, jotka ovat kulkeneet mukanani 15 vuotta, mutta joista kukaan ei ikinä juo yhtään mitään. Samaan sarjaan löytyy kermakko, sokerikko ja pieni kannu, Kiltan sinistä teepannua unohtamatta. Olen jo mielessäni kauhulla miettinyt sitä, kun isästäni aika jättää, hukumme sisareni kanssa astiastoihin, joita jo edesmennyt äitini suurella rakkaudella keräsi. Eihän kukaan enää juo kahvia edes noin pienistä kahvikupeista! Kylmän viileästi laitoin astiat myyntiin. Olin ostanut Marimekon puutarhasiirtolan teemukeja alusineen, jotka yhtälailla pölyttyivät keittiön kaapissa. Pitkään pohdin olisinko säästänyt näitä tytärtäni varten, mutta aika hitsin monta vuotta saisin vielä niitä säilöä, eivätkä kupit tuoneet minulle ”sparkle of joyta”. Jos hän joskus ne haluaa, hän varmaankin voi ostaa ne ihan itse.

Keittiön kaappeja koluamalla tavaraa lähti paitsi kaksi kaappihyllyllistä, kolme muovipussillista mm. muovirasioita, joita olin säästellyt marjoja varten esim. karkkirasioista, huonokuntoisia muovilastoja ym. Ja mitään turhaa ei pitänyt olla kaapeissa. Nyt nautin, kun voi avata keittiön laatikon eikä sieltä ylitsepursua kaaosta päälleni. Mitään toimivaa ja käytössä olevaa en heittänyt roskiin, kuten muovilastoja tai muovikauhoja. Olen siirtynyt puisiin lastoihin ja kauhoihin, mutta minusta on älytöntä heittää hyvää tavaraa roskiin, joka pitäisi korvata ostamalla uutta, vaikkakin se sitten olisi puista. Puisissa lastoissa ja kauhoissa minua viehättää myös se, että kun ne ovat tulleet käyttönsä tienpäähän, ne voi polttaa uunissa muiden puiden joukossa.

Kävin koko 144-neliöisen talomme jokaisen nurkkauksen ja kaapin läpi, ja kyllä sitä tavaraa lähti. Marie Kondo oli oikeassa, siivoaminen voi olla todella terapeuttista! 


Vihdoin sain vihreän neuletakkini valmiiksi :)

Vaatteita ei itseltäni siivousintoillessani lähtenyt, mutta sain loihdittua pari uutta neuletakkia vaatehuonettani koristamaan. Lisäksi lähdin konmarittamaan isäni kodista yhtä ainutta kaappia, josta löysin ihanan villaisen huovan, parit uudet villasukat, neulepuikkoja- ja virkkuukoukkuja, ompelulankoja ja kummitätini neuloman huivin. Lopulta alkoi jo naurattaa, että sitä mukaa, kun saan omasta kodistani tavaraa ulos, kannan lapsuudenkodistani sitä takaisin, mutta hei, tämähän on kierrätystä! Sitä paitsi, kaikki tulevat tarpeeseen. Ehkä uuden vuoden yrityksistäni voin vetää yli villapeiton neulomisen ;) 

Kummitätini tekemä huivi löytyi lapsuudenkotia konmarittamalla :)



Loppusanoiksi todettakoon, että vaikka tammikuu on vasta kääntymässä puoliväliin, itsestäni tuntuu, että tästä vuodesta tulee paras ikinä. Tuntuu, että olen itsekin viimein valmis siihen, että vähennän omaa kuluttamistani tavaroihin ja vaatteisiin. Tekemällä itse osan vaatteista, koen, että vaatteella on enemmän arvoa kuin jos olisin ostanut sen kaupasta. Lapsuudenkotini toimii myös hyvällä tavalla "kauppana". Kun jokin menee rikki tai tarvitsen jotakin, piipahdan isäni luo katsomaan onko siellä vastaavaa tavaraa joutilaana, ennen kuin suuntaan kauppaan. Toimii!


Oletko Sinä perehtynyt Marie Kondon oppeihin? Milloin viimeksi kävit kaikki kaappisi läpi?