perjantai 14. lokakuuta 2016

Työssäuupuminen

On jotenkin tragikoomista, että juuri minä kävin burn-outin läpi. Olen nimittäin puhunut paljon työkseni työssäjaksamisesta. Muistan erään tilaisuuden, jossa kävin läpi ylikuormittumisen merkkejä ja ammatillista kriisiytymistä, ja siinä puhuessani tajusin puhuvani itsestäni. Kaikki materiaali, joka minulla oli esillä, kuvasi hyvin sen hetkistä elämääni. Siitä huolimatta, vaikka tunnistin kaikki oireet itsessäni, meni vielä kuukausia ennen kuin pystyin myöntämään itselleni, ja muille, olevani loppu.

Henkisen hyvinvoinnin tunnusmerkkejä

Kun ihminen voi hyvin, hän on tyytyväinen elämäänsä ja työhönsä, vaikka kaikki asiat eivät elämässä olisikaan täydellisiä. Riittää, että on hyvä olla.

Kun on hyvä olla, ihminen on aktiivinen ja jaksaa tehdä muutakin kuin sen, mikä on pakko tehdä. Esimerkiksi tavata ystäviään, käydä ulkona, harrastaa...

Ihmisellä on myönteinen perusasenne ja kyky sietää kohtuullisessa määrin epävarmuutta ja vastoinkäymisiä. Pienet muutokset arjen aikatauluissa eivät ole katastrofi, vaan järjestettävissä olevia asioita.

Ihminen hyväksyy oman itsensä puutteineen ja vahvuuksineen.

Työstressin syntymekanismi

Työstressi syntyy, kun työnvaatimukset eivät kohtaa työntekijän resurssien kanssa. Työsuoritukset voivat muuttua kovin ja/tai työntekijän rooli muuttua radikaalisti. Kaikki uusi aina jossakin määrin nostaa stressitasoamme, ja jopa parantaa hetkellisesti suoritustamme ja vireystasoamme, mutta pitkään jatkuessaan se kääntyykin meitä vastaan.

Työntekijällä voi olla tiedollisia tai taidollisia puutteita työnsä suhteen. Etenkin uudet toimenkuvat aiheuttavat alkuun stressiä uutuutensa puolesta ihan kenessä tahansa, mutta joskus voi käydä niinkin, ettei työntekijällä yksinkertaisesti riitä tietoa saati taitoa työnsä tekemiseen. Jos tukea ei saa muilta kollegoilta tai esimieheltä, henkinen kuormitus voi kasvaa liian suureksi. Toisaalta taas työnkuva voi johtaa päinvastaisesti työntekijän laadulliseen alikuormitukseen, jolloin työ ei ole työntekijälle riittävän haastavaa, ja tekee työstä yksitoikkoisen. Jotta työntekijästä saisikin kaiken hyvän irti, tulisi työn olla lievästi taitoja kuormittavaa.

Työtä voi olla myös työntekijään nähden liikaa, tai liian vähän. Pääsääntöisesti lienee kuitenkin niin, että ne, ketkä läpikäyvät burn-outin, kokevat työtä olevan aivan liian paljon.




Jotta työtä jaksaisi tehdä työpaikalla, sinne pitäisi olla mukava mennä. Joka aamu ei voi olla ”ihanaa” mennä töihin, mutta pääsääntöisesti työ tulisi kokea mielekkäänä. Itselleni tärkeää työpaikalla ovat olleet nimenomaan kollegat. Kollegat saattavat joskus jopa olla pelastus itse työltä. Tiedän ihmisiä, jotka eivät välitä työstään ja tekisivät ihan mitä tahansa muuta, mutta työpaikan ilmapiirin ja kollegoiden vuoksi he jaksavat käydä töissä. Toisaalta työpaikan sosiaaliset suhteet voivat johtaa kuormittumiseen, joka lopulta vie sairaslomalle. Työpaikkakiusaaminen on valitettavasti myös aikuisten välistä, ja tätä päivää.

Omassa työssäni meiltä uupui kunnollinen esimies. Esimies teki työntekijöiden työsuunnitelmat täysin erillään oikeasta työstä. Hänellä ei ollut realistista käsitystä edes siitä, mitä hänen alaisensa tekivät. Sähköpostimme ja yhteiset kokouksemme tulvivat läjäpäin uusia määräyksiä ja ohjeita, joista osa oli laittomia ja osa muuten vain kumottiin viimeistään seuraavana päivänä. Esimies ei myöskään ollut koskaan aidosti läsnä. Häneltä ei saanut koskaan positiivista palautetta eikä apua ongelmatilanteissa, mutta etusormi pystyssä hän jaksoi kyllä meitä haukkua.

Edellä mainittuihin asioihin voi vielä vaikuttaa itse. Joskus paras vaihtoehto huonoon työilmapiiriin ja/tai huonoon esimieheen, on työpaikan vaihto. Työpaikan vaihto ei tosin nyt laman kourissa ole se helpoin vaihtoehto. Jos tilanne kuitenkin äityy pahaksi, ylikuormittuminen alkaa näkyä arkielämässäkin:
  • Pienten asioiden unohtelu lisääntyy
  • Ei jaksa lukea lehteä tai avata postia
  • Kaiken aikaa on tunne, että on urakkatöissä
  • Ei toistuvasti ehdi saada asioita tehdyksi ajoissa tai kunnolla
  • Ei ole energiaa mihinkään muuhun kuin työhön
  • Mikään ei kiinnosta
  • Ei jaksa olla aktiivinen ihmissuhteissa
  • Heräilee öisin eikä saa unta
  • Töihin tuleminen on vastenmielistä, jopa ahdistavaa

Tässä kohtaa hälytyskellojen pitäisi soida ja kovaa! Usein kahden viikon mittainen sairasloma saattaa tehdä jo ihmeitä. Jostakin syystä sairasloman hakeminen on liian usealle kiltille ja tunnolliselle työntekijälle täysin absurdi ajatus, vaikka kehommekin meitä muistuttelisi. Kehomme on muuten äärimmäisen viisas. Se pyrkii herättelemään meitä ja lopulta pysättääkin meidät. Oireet ovat hyvin yksilöllisiä; päänsärkyä, vatsavaivoja, unihäiriöitä... Itselläni oli tunteja kestäviä rytmihäiriöitä, jatkuva ripuli, unihäiriöitä, ruokahaluttomuutta, painoni tippui 5kg...

Kun tilanne vain jatkuu ja jatkuu työuupumuksen merkit alkavat näkyä kokonaisvaltaisena väsymyksenä. Vaikka työpaikalle vielä viimeisillä voimillaan pääsisikin, tuntuu, ettei millään ole enää mitään väliä. Ihminen muuttuu kyyniseksi työtään kohtaan. Oma ammatillinen itsetunto on nollassa: ”olen surkea työntekijä”. Työstä on jo vaikea selviytyä. Lopulta tulee se aamu, kun sängystä ei enää pääsekään ylös ja siitä alkaa pitkä toipumisen taival.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti