torstai 17. marraskuuta 2016

Project 333

Oli yökylässä sukulaiseni luona, kun pongasin vierashuoneesta Rinna Saramäen kirjan ”Hyvänmielen vaatekaappi.” Itselläni oli vuosikausia ongelmana se, että ostin erityisesti vaatteita ikäänkuin täyttääkseeni jotakin ”tyhjiötä”. Shoppailu teki hetkeksi onnen tunteen, mutta yhtä pian se sitten katosikin. Vaikka vaatteita oli kuinka paljon vaatekaapissa, joka aamu tuntui, ettei ole ”mitään päälle pantavaa.”

Saramäki esittelee kirjassaan Project 333:n yhtenä vaihtoehtona, joka ratkaisee himoshoppailijan ongelmat. Idea on hyvin yksinkertainen: valitse vaatekaapistasi 33 vaatetta ja pukeudu niihin kolmen kuukauden ajan. Nämä 33 vaatekappaletta saavat olla vaatteita, kenkiä, laukkuja, koruja, muita asusteita ja ulkovaatteita. Listan ulkopuolelle jäävät alusvaatteet, yöpuvut, urheiluvaatteet, ”kotiasut” sekä sellaiset korut, joita käytetään koko ajan, kuten kihla- ja vihkisormukset. Loput vaatteet laitetaan pois, esimerkiksi laatikkoon ja vintille/ varastoon. Projektin ideana on saada karsittua vaatekaapin sisällöstä kolmen kuukauden tarpeita varten kokonaisuus, johon vaatekaapin omistaja uudelleen rakastuu. Uudelleenrakastumisen seurauksena himoshoppaaja huomaa, ettei tarvitsekaan niin paljoa vaatteita, ja turhat heräteostokset jäävät tekemättä. Projektista voi lukea lisää osoitteessa http://theproject333.com.

Itse olen tyypillinen ”kun halvalla sain”-ostaja vaatteiden suhteen. Siksi vaatekaappini tursuaakin vaatteista, joille en keksi käyttöä, koska ne eivät sovi yhteen muiden vaatteitteni kanssa. Niinpä jo perinteeksi muodostuneen kevätsiivoukseni yhteydessä ryhdyin viime keväänä katselemaan vaatehuonettani ”uusin silmin”. Olin jo vuosi sitten syksyllä myynyt kirpputorilla valtavan kasan vaatteita, mutta edelleen vaatehuoneestani löytyi yksilötä, joiden olemassaololle ei ollut tarvetta. Ensimmäiseksi karsin pois kaikki ne vaatteet, joita en ollut vuoteen käyttänyt (poislukien hääpukuni ja kolme juhlamekkoani) ja lahjoitin ne Uffelle. Sitten kävin läpi huonoksimenneet, lähinnä valkoiset t- ja pitkähihaiset paitani, joiden kainalot olivat deodorantista keltaiset. Ne siirtyivät autotalliin isännän autonvahausräteiksi.

Tajusin myös, että värejä rakastavana olin hamstrannut suurinpiirtein kaikki sateenkaaren värit pitkähihaisiini ja alusvaatteisiini. Suurin osa näistä ei ollut edes ”värejäni”, mutta kun ne oli halvalla saatuja... Näitä vaatteita tehokäytin virkavapaan, vapaapäivien ja sairaslomani ajan, ja tällä tavoin säästin parempia työvaatteitani. Rehellisesti sanottuna inhosin vihreitä rintsikoitani tai kirkkaankeltaista ja persikanväristä paitaani, mutten raaskinut niitä suoraan poiskaan heittää.

Hiljalleen aloin tajuta mihin olin rahani vuosikaudet kuluttanut. Roskaan! Näitä ”roskia” oli tullut vuosien saatossa ostettua useita ja kun ne eivät sitten olleetkaan kuin hetken onni, lahjoitin niitä ilmaiseksi eteenpäin. Ei ihme, ettei minulla koskaan ollut aamuisin mitään päällepantavaa, vaikka vaatehuone oli rätei ja lumpui pullollaan! Eikä ihme, etten saanut vuosiin mitään säästöönkään...

Tartuin Saramäen 33 vaatekappaleen haasteeseen ja huomasin haasteen kaiken karsinnan jälkeen olevan itseasiassa helppoa. Vaatekaappiini jäivät:
  • 5 eriväriset farkut/ housut
  • 6 eriväristä neuletakkia -> vaihtuvat keväällä kevyempiin
  • 5 valkoista pitkähihaista
  • 3 mustaa pitkähihaista
  • 3 mustaa t-paitaa
  • untuvatoppatakki
  • villakangastakki -> vaihtuu keväällä trenssiin
  • nahkatakki -> vaihtuu keväämmällä kevyempään takkiin
  • 2 x ulkoilupuku -> vaihtuu keväällä kevyempään
  • talvisaappaat -> vaihtuvat tennareihin, kun kelit sallivat
  • ulkoilukengät
  • 2 x pipo
  • 2 x talvikäsineet -> vaihtuvat keväällä sormikkaisiin

Yht. 33 vaatekappaletta (ulkoilupuku laskettu yhdeksi)

Ulkopuolelle jäivät alus- ja urheiluvaatteet sekä sukat. Tuostakin määrästä saa jo aika monta variaatiota kolmen kuukauden aikana!Suosittelen lämpimästi Saramäen kirjaa muutenkin. Kirjassa käsitellään muun muassa vaatteiden eettisyyttä, materiaaleja ja esitellään muitakin keinoja Project 333:n lisäksi kuinka saada ostohysteria taantumaan. Itse varsinkin olen kova ”hypistelemään” kankaita ja etsin halvoistakin vaatteista laatua. Kangasta tunnustelemalla pystyn jo päättelemään onko tuote kertakäyttötavaraa (erityisesti akryyliä) vai kestääkö se kulutusta. Kertakäyttövaatteet jätän suosiolla ostamatta.Kuulun kuitenkin valitettavasti siihen suureen ryhmään, jonka vaatteet on halvalla tehty köyhissä maissa. En raaskisi maksaa kymppiä enempää puuvillaisesta pitkähihaisesta. Kirjasta tuli vinkkejä kuitenkin siihen, mitä asioita voin seurata, jotta voisin kuluttaa edes pikkiriikkisen eettisemmin. Luulenpa, että nyt kun rahaa jää turhilta ostoksilta käteen enemmän, voisin panostaa siihen, että hankkisin nekin vähäiset käytössä olevat vaatteeni eettisten periaatteiden mukaisesti, vaikka se pitkähihainen maksaisi sitten yli kympin.

Teksti on julkaistu aiemmin samankaltaisena toisessa blogissani 27.4.2016. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti