sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Kasvistensyöjäksi

Nuorempana olin hyvin aatteellinen. Kun valmistuin ensimmäiseen ammattiini, koin tarvetta liittyä johonkin joukkoon, jossa voisin vaikuttaa maapallon hyvinvointiin. Liityin WWF:n kuukausilahjoittajaksi ja liityin öljyntorjuntajoukkoihin. Vähensin kulutusta kaikinpuolin, vaihdoin kestotuotteisiin ja kokeilin jopa kasvissyöntiä. Jälkimmäistä helpotti se, että silloinen mieheni oli perheemme kokki, ja loistava sellainen. Kasvissyöjiä meistä ei kuitenkaan tullut, ei varsinkaan minusta. Kun pääsin vanhempieni luo piipahtamaan, kiskoin kaksin käsin HK:n sinistä ja lihapullia jääkaapista.

Lapsia syntyi, menin uudelleen naimisiin, valmistuin toiseen ammattiini ja voisi kai sanoa, että minusta, viherpiipertäjästä, tuli ihan vahingossa porvarimaisempi? Auto piti olla viimeisen päälle, uusi omakotitalo, kaikkia hienoja vempeleitä ja kalliita merkkivaatteita. En tiedä johtuiko tämä enimmäkseen työstäni, jossa oli pakko olla ”edustava”. Tulinko onnelliseksi kaikista tavaroista ja kuluttamisesta? En. Sain sössittyä raha-asianikin niin, että kulutin seuraavaa palkkaa visalla, kunnes vuosi sitten päätin aloittaa vuoden 2016 aivan toisella tapaa. Siitä voit lukea lisää vaikkapa täältä.

Vuoden sisään mahtuneet burn-out, irtisanominen ja työttömyys antoivat vapaa-aikaa. Lisääntynyt vapaa-aika merkitsi oman itseni etsimistä jälleen. Huomaan palanneeni parikymppiseksi minäksi taas. Nuoreksi naiseksi, jolla on aatteita. Enää en tosin koe tarvetta olla täysin ehdoton kaikessa, koska eihän elämä muutenkaan ole mustavalkoinen.

Kun eräänä vapaana hetkenäni luin sohvalla Helsingin Sanomien kuukausiliitettä, pongasin mielenkiintoisen artikkelin ”Vuosi ilman lihaa”, päätin, että nyt jos koskaan, minulla on paitsi aikaa, myös intoa alkaa opettelemaan kasvisruuan tekemistä. Koska en halua ryhtyä suinpäin kasvissyöjäksi, päätin aloittaa hiljalleen. Yksi kasvisruokapäivä viikossa näin alkuun. Sitä mukaa, kun taidot karttuvat (en siis todellakaan ole mikään Master Chef), lisään kasvisruokapäiviä. Tarkoitus ei ole siirtyä täysin kasvissyöjäksi, mutta ottaa askel kohti ekologisempaa keittiötä.



”Vuosi ilman lihaa”-jutusta löytyi jo jäätävä määrä määritelmiä kasvissyöjälle. Jutun kirjoittaja määritteli itsensä ”pesco-lakto-ovo-vegetaristiksi”. Mielessäni mietin mitä helvet**ä. Eikö enää ole vain kasvissyöjiä? Nope. On lakto-vegetaristeja, jotka käyttävät maitotuotteita, ovo-vegetaristeja, jotka käyttävät myös kananmunaa, pesco-vegetaristeja, jotka syövät kalaa, pollo-vegetaristeja, jotka syövät kanaa ja muita lintuja sekä semi-vegetaristeja, demi-vegetaristeja... Itseni kannalta ei liene tarpeellista määritellä yhtään mitään, koska pyrkimyksenä on tässä aloituskohdassa ainoastaan lisätä kasvistensyöntiä.

Siispä painelin kirjastoon etsimään kasvisruokakirjoja. Oli oikeastaan ihan mukava huomata, että hei, onhan meillä syöty jo ainakin kahta kasvisruokaa: hernekeittoa ja kasvismoussakaa. Siihen ne sitten jäivätkin... Hernekeitto uppoaa hyvin 6- ja 8-vuotiaille lapsilleni, mutta kasvismoussaka ei niinkään. Mietinkin mikä olisi helpoin tapa alkaa totuttaa lapsille kasvisruokavaliota, kunnes sen keksin: ensi viikolla meillä syödään kasvislasagnea. Kerron sitten miten hyvin ruoka maistui ;)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti