perjantai 30. joulukuuta 2016

Kokemukseni mindfulnessista

Kiireinen työminäni piti aiemmin kaikkea, mikä vähäänkään ei ollut lääketieteellistä, höpöhöpönä. Ihmettelin miksi mindfulnessista jaksettiin jauhaa joka välissä, ja uusia mindfulnessista kertovia kirjoja ilmestyi kuin sieniä sateella. Nykyään sitä pysähtyykin miettimään miksi kaikesta pitää olla aina ennakkoluuloja? Kun sain burn-out-sairaslomallani lähetteen rentoutusryhmään, sain viimein virallisen luvan ”pysähtyä”. Kun mieli lentää sinne tänne ja yhtäkkiä pitääkin pysähtyä kuuntelemaan omaa hengitystä, omaa kehoaan, omia ajatuksiaan, ei se ollutkaan niin helppoa.

Mistä siis mindfulnessissa on kysymys?

Mindfulness on tietoista läsnäoloa, jonka juuret ovat zen-buddhalaisessa meditaatiossa. Kun meditaation tarkoituksena on pyrkiä tyhjentämään mieli kokonaan ajatuksista, mindfulnessissa ajatuksien tuleminen ja meneminen on sallittua. Sen keskeisimpänä ajatuksena on saada ihminen pysähtymään juuri tähän hetkeen.

Itselläni stressaantuneena ajatukset pyörivät päässä sitkeästi. Kun minut laitetaan vielä makaamaan patjan päälle, viltin alle, on aika haastavaa pysäyttää tajunnan virta. Ohjaajani puhui hyvin motonisella, muttei ärsyttävällä, äänellä ja kehotti pysähtymään miettimään jotakin tiettyä kehon osaa vuorollaan. Tämä keskeytti omat ajatukset, mutta vain hetkeksi. Lopulta tilanteen rauhallisuus kuitenkin vei mukanaan, ja ensimmäisellä mindfulness-tunnillani nukahdin...

Seuraavalla tunnilla keskityimme hengittämiseen. Ohjaaja laittoi rentoutuslevyn soimaan, jossa puheääni loi erilaisia mielikuvia. Samalla keskityimme oman hengityksen seuraamiseen. Itselleni tämä ei ollut helppoa, koska kun omaa hengitystään ryhtyy seuraamaan, sitä luonnollisesti alkaa hengittämään joko liian nopeasti tai hidastaen. Hiljalleen, harjoitellen useita päiviä (ja iltoja), kykenin keskittymään vain ja ainoastaan hengittämiseni seuraamiseen muuttamatta hengitysfrekvenssiäni lainkaan.

Kolmas ja viimeinen kerta jatkui aiemmilla teemoilla. Ohjaaja pyysi kuvittelemaan järven rantaa, laituria... miltä tuntuu kesällä uittaa jalkoja järvivedessä... miltä lintujen laulu kuulostaa...

Jokaisen kerran jälkeen itselläni on ollut hyvin unelias, mutta rentoutunut olo. Tuntuu epätodelliselta nousta lämpimän viltin alta ja lähteä kotiin. Toisaalta kotona olen huomannut olevani rennompi kuin normaalisti. Samanlaiselta minusta tuntuu metsässä liikkumisen jälkeenkin. Olo on todella rentoutunut ja ajatukset ovat kaikonneet.

Kun nyt palaan pitkästä aikaa töihin, ja vieläpä uuteen sellaiseen, olen miettinyt ottaa mindfulnessin osaksi työpäivää. Miksei kahvi- ja lounastauoilla voisi pitää pienen rentoutumishetken omassa työhuoneessa? Sanotaanhan, että 10 minuutin nokosetkin työpaikalla pitäisi olla tapa, koska lyhyet nokoset lisäävät työtehokkuutta, keskittymiskykyä ja nostaa mielialaa. 

Oletko Sinä koskaan kokeillut mindfulnessia tai ottanut nokosia työpaikallasi?


 Psst... Täältä voit katsoa joitakin rentoutumisharjoituksia ja täältä!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti