tiistai 24. tammikuuta 2017

Kun minä autostani luovuin...

Erottuani lasteni isästä viitisen vuotta sitten, ostin ensimmäisen ikioman autoni. Auto oli mallia kauppakassi ja kiihtyi hitaammin kuin omistajansa, mutta auton tuoma vapauden tunne oli jotain käsittämätöntä. Oli outoa, kun pystyin liikkumaan paikasta toiseen vaivattomasti enkä ollut enää julkisen liikenteen armoilla. Tarvitsin autoa paitsi työmatkoihini, myös lasten kuljettamiseen sekä kaupassa käyntiin.

Kun keväällä 2016 kuulin irtisanomisestani yt-neuvotteluiden päätteeksi, päätin laittaa autoni myyntiin. Auto ei ollut enää sama, vaan dieselillä käyvä farkku. Halusin myydä auton, koska sen ylläpito maksoi jo pelkästään 200€/kk, ajoinpa sitten sillä tai en... Sainkin pitkään kaupitella autoa, mutta viimein joulukuun viimeisinä päivinä pääsin vanhasta kaveristani eroon. 

En olisi uskonut, miten paljon hyvää voi seurata autottomuudesta: 
  • Paitsi että säästän 200€/kk + polttoaineet, olen saanut äärimmäisen hyvää hyötyliikuntaa polkemalla päivittäin yhteensä 6 km töihin. 
  • Nuorimmaisen esikoulu sijaitsee kivenheiton päässä, joten olen saattanut hänet hoitoon ja jatkanut omaa matkaani työpaikalle. 
  • Vanhemman lapseni on ollut "pakko" itsenäistyä ja ottaa bussi haltuun, jotta hän pääsee harrastukseensa. 
  • Lähikauppa on tullut läheisemmäksi kuin koskaan ja ruokaa tulee ostettua vain sen verran kuin mitä jaksaa kotiin kantaa. 
  • Säästöä edellisen lisäksi on myös se, että markettialueet ja ostoskeskukset sijaitsevat automatkan päässä, jolloin kaikki ylimääräiset menot ovat karsiutuneet pois. 


Kaiken kukkuraksi en ole kertaakaan kaivannut koko autoa. Sairastettuani rajun kuumeen viime viikolla, korvasin työmatkat linja-autolla, joita täällä perifeeriassa ei kulje yhtä tiheästi kuin pk-alueella, mutta kyllä sitä töihin pääsi ja töistä kotiin. 

Yhtenä merkittävimmistä muutoksista, jonka olen huomannut autottomuuden aiheuttaneen, on kiireettömyys ja kireyttömyys. Polkupyörällä harvoin kohtaa ruuhkaa pyöräteillä. Muiden ajaminen ei vaikuta minuun mitenkään. Enää eivät kirosanat kaiu mielessäni eivätkä suustani ulos, kun manaan edessä olevan ajajan ajotaitoja. Eikä minun tarvitse etsiä parkkipaikkaa. Joten, kun pääsen työpaikalle, olen arviolta miljoona kertaa stressittömämpi kuin jos olisin autolla tullut ;) 

Voisin suositella kaikille vaikkapa viikon ajokieltoa. Ota haaste vastaan ja katso millaisia vaikutuksia autottomuudella on Sinun hyvinvointiisi ja lompakkoosi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti