sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Ekologisuus ja eettisyys

WWF julkaisi hiljattain Lihaoppaan, jossa eriteltiin millaista lihaa meidän suomalaisten tulisi välttää. Ylen uutisessa kommentoitiin suomalaista sianlihatuotantoa näin:


Isossa osassa suomalaista sianlihan tuotantoa ei ole tarkkaa tietoa siitä, mistä soijarehu tulee. Soijarehun tuotanto ja sen laajentuminen Etelä-Amerikassa on tärkeimpiä syitä, miksi sademetsiä hakataan ja metsäkatoa tapahtuu, Jussi Nikula sanoo.
Jäin miettimään asiaa nimenomaan soija(rehu)n näkökulmasta, koska aloitettuani vegaanihaasteen, täysin ummikkona ja asiaan mitenkään perehtymättömänä, huomasin, että kaikki soijavalmisteet, joita söin, valmistettiin muualla kuin Suomessa. Ainoa poikkeus oli Yosan kauravälipalat, jotka ovat suomalaisia. Toivon, että seuraavista ihmettelyistäni ei syntyisi vauva.fi-keskustelua, vaan jos joku lukija on asiaan paneutunut ja osaa perustella vastaukset kysymyksiini, olisin siitä enemmän kuin kiitollinen.



Ajatuksena vegaanihaaste oli hyvä, mutta... Tuotteet, joita minulle mainostettiin päivittäin saapuvissa sähköpostiviesteissä, olivat pääsääntöisesti muualla kuin Suomessa valmistettuja. Ekologista(ko)? Tietysti tässä voi verrata kuinka paljon nauta kuluttaa luonnonvaroja verrattuna siihen miten paljon syntyy päästöjä, kun tuotteet tuodaan Suomeen, mutta itseäni tämä jäi vaivaamaan. Eihän tämä olekaan niin ekologista kuin kuvittelin. Samoin huomasin liian usein kaupan hyllyillä, että kasvistuotteetkin olivat ulkomailta. Kuten vaikkapa esimerkkinä loistavat GoGreen-tuotteet. Karu fakta on, että monet kasvikset, vihannekset ja hedelmät tuodaan ulkomailta. Jos "tyytyisi" suomalaiseen kasvisvalikoimaan, aika perunamaista olisi kasvissyöjän ruokavalio. 

Ruuan lisäksi olen pohtinut ekologisuutta ja eettisyyttä vaatteiden näkökulmasta. Olen kolunnut netin selvittääkseni mistä saisin eettisesti oikein valmistettuja vaatteita. Kovin montaa valmistajaa, jotka kykenevät jäljittämään vaatteet aina valmistuspaikkaan saakka, en löytänyt. Näiden valmistajien valikoimasta en löytänyt ainuttakaan vaatetta, jonka olisin halunnut. Tällä tarkoitan sitä, että ne eivät olleet "minunlaisia". Perus t-paidat olivat ok, ja olisin eettisyyden nimessä voinut maksaa lähes 20€/t-paita, mutta jätin tilauksen silti tekemättä. 

Googletukseni vei minut myös suomalaisten yritysten sivuille, jossa suomalaiset ompelijat valmistavat vaatteet. Taas vedin vesiperän: en löytänyt mitään itselleni, paitsi pahan mielen: collegemekko maksoi eräässä liikkeessä 159€. Jälleen kerran tunnustan tietämättömyyteni sen suhteen, etten tiedä tarkalleen mistä tuo hinta on koostunut, mutta jos ajattelen kangaskauppaa ja sen collegekangasvalikoimaa, ei kankaan metrihinta ole kallis. Päinvastoin. Järjellä ajateltuna kone tekee kankaan, ei ihminen. Ihminen kerännee puuvillan kangasta varten, mutta eivät suomalaisyrityksetkään kertoneet miten eettistä puuvilla kankaassa on, ja onko puuvillan kerännyt lapsi vai aikuinen, saati millä palkalla. 

Paha mieleni syntyi siis siitä, että haluaisin tukea suomalaisia yrityksiä, mutta 159 euroa collegemekosta on mielestäni järjetön hinta. Osaan itse ommella ko. mekon eikä aikaa tekijällä niin paljoa tuotteen valmistukseen mene, että sen voisi hinnoitella tavoittamattomiin. Luovutin.

Eettisyys ja ekologisuus vaateostoksilla taitavat olla kirpputorishoppailua, mutta jos tarvitsen töihin siistit t-paidat: mustan ja valkoisen, en minä niitä kirpputoreilta ole kertaakaan vielä löytänyt. Niinpä ostin t-paidat, jotka on tehty luomupuuvillasta ja varmaankin lapsityövoimalla, mutta samaiset lapset/ alipalkatut naiset ovat tehneet myös ne vaatteet, joita kirpputoreilla myydään. Tuleeko minusta parempi ihminen, jos ostan kirpputorilta epäeettisen tuotteen ja jatkan sen elinkaarta näin? Vai olenko yhtä hyvä (tai huono) ihminen ostaessani kaupasta uuden t-paidan ja käytän paidan loppuun aikanaan siivousrättinä? 

Etiikka ja eettisyys ovat monimutkaisia lajeja, ja jokainen nähnee asiat oman filosofiansa kautta. Asioilla on niin monta puolta kuin on katsojaakin. Itse koen hyvänä aina välillä herätellä omaatuntoani miettimään ihan näinkin arkisia asioita, kuten missä ruokani on valmistettu. Tai millaisissa tilanteissa suosin suomalaista (haluaisin suosia aina!). Tai milloin koen tyhjyyttä ja voimattomuutta ja haluan heittää hanskat kehiin, kun en löydä itselleni riittävän eettisiä vastauksia. 

Olisi ihan superhienoa, jos meillä olisi oma H&M, olkoot vaikkapa Martti&Pirkko, joka möisi eettisesti valmistettuja, nykyaikaisia, jopa trendikkäitä vaatteita. Maksaisin mielelläni eettisyydestä enemmän, mutta 159 euron collegemekon jättäisin kyllä edelleenkin ostamatta...



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti