tiistai 27. kesäkuuta 2017

Kuin kotiin tulisi

4 vuotta sitten lähdin mieheni kanssa lomalle Roomaan. Olin koko kouluaikani rakastanut historian tunteja ja lukenut vapaa-ajallanikin paljon antiikin Kreikasta ja Roomasta. Tuo loma oli yksi unelmien täyttymys, mutta... Mieleeni jäi erityisesti ”se tunne”, kun ensi kertaa lähestyin Colosseumia. Kuin magneetti, se veti minua puoleensa. Tuntui kuin ”olisin tullut kotiin”. Tuo tunne oli jotenkin niin huumaava, että jokaikisen kerran, kun kävelimme Colosseumin ohi, minun oli pakko koskettaa tuota massiivista rakennusta. Ja joka päivä minun oli nähtävä tuo rakennus. Yhtä pahalta tuntui myös joka kerta jättää tuo rakennus. Ystäväni sanoi, että kenties olen entisessä elämässäni ollut Kleopatra tai vastaava, ja siksi tunsin, kuten tunsin. Onko entisiä elämiä olemassa? Unohdin koko asian, kunnes lähdimme pari vuotta sitten käymään Kotkan Rankissa. Saari on vanha varuskunta-alue, josta on nykyisin tehty lomasaari. Kiersimme saarta kävellen, kunnes taas jokin alkoi vetää minua puoleensa. Tällä kertaa kyseessä oli 1800-luvulla rakennetun majakan rauniot. Vaikka itse majakasta ei ollut paljoa jäljellä, teki ihan tuskaa lähteä pois majakkavanhuksen luota.


Toistaiseksi olen jäänyt yksin näiden ajatusteni kanssa. Onko kukaan koskaan kokenut jotakin vastaavanlaista? En osaa selittää itse mistä tällainen ”magneettinen vetovoima” on tullakseen, mutta Colosseumin kohdalla kyse saattaa olla puhtaasti siitä, että olin niin monta vuotta halunnut nähdä tuon rakennuksen, mutta majakka oli itselleni täysi yllätys koko reissullamme. En tiedä pitäisikö matkata kummankin rakennuksen luo uudelleen testatakseni vieläkö ne vetävät puoleensa samalla tavalla. Mutta jännä se tunne... kuin kotiin tulisi.

Kotka Rankki ohutta yläpilveä :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti