keskiviikko 16. elokuuta 2017

4 päivää töitä, 3 päivää vapaata

Vaikka toinen blogini keskittyy pitkälti rahaan, sijoittamiseen ja kuluttamiseen, ns. koviin ja ”kylmiin” asioihin, olen itse kaikkea muuta. Olen viime aikoina ehkä hieman järkyttyneenäkin seurannut aviopuolisoni keskustelua muiden kanssa rahasta, ja siitä, miten rahaa saisi tehtyä aina vain lisää. Mieheni mielestä rahaa ei koskaan ole liikaa, kun taas itse olisin tyytyväisempi vähempäänkin. Loppujen lopuksi, meillä on kaikkea, mistä tavallinen ihminen voi vain uneksia.

Olen nykyisessä parisuhteessani joutunut useasti perustelemaan miksi haluan tehdä pienemmällä palkalla vähemmäntöitä. Miksi olen halunnut pitää virkavapaata kuukausitolkulla ja elää tuon ajan säästöilläni. Miksi ylipäätään otin vastaan paikan, jossa palkka on lähes saman verran kuin työttömänä ollessani ansiosidonnaiseni.

Mielestäni kaikki ovat jokseenkin typeriä kysymyksiä. Kun juoksee oravanpyörää viisi päivää viikossa eikä työpäivän päätteeksi jaksa tehdä mitään ylimääräistä, on mielestäni jokseenkin turha kysyä, miksi juuri minä teen mielummin 4-päiväistä työviikkoa pienemmällä palkalla. Kun olen töissä, annan kaikkea ja teen työni kiitettävästi. Kun olen vapaalla, haluan todella olla vapaalla. En ole järin hyvä äiti väsyneenä, ja vihaan sitä, kun en jaksa olla läsnä lapsilleni siten kuten haluaisin.

Mitä yksi ylimääräinen vapaapäivä viikossa sitten merkitsee minulle? 

Itse en koe saavani ladattua akkuja viikonlopun aikana seuraavaan työviikkoon. Kun työpäivän päätteeksi ei jaksa pestä pyykkiä saati siivota, teen kaiken lauantaina. Lauantai onkin ollut minulle viikon vihatuin päivä: silloin tulee tehtyä kaikki rästihommat pyykinpesusta talon siivoukseen ja ruuan laittoon. Sunnuntai on ollut ainoa päivä, jolloin olen kyennyt rentoutumaan kaikesta muusta. Nyt saan kolme vapaata päivää viikossa, jolloin työkuormitus tippuu yhdellä päivällä ja rästihommienkin jälkeen voin vielä kaksi päivää ottaa rauhassa.

Elämäni on muuttunut viime päivinä aika tavalla muutenkin, eikä pelkästään tällä ylimääräisellä vapaalla. Nuorimmaiseni aloitti koulunkäynnin. Muiden ekaluokkaisten äitien tavoin joudun kantamaan huolta heräämisistä, aamupaloista, kouluun ehtimisestä... Lisäksi vaihdoin työpaikkaa entisen työni loputtua. Poden jäätävää syyllisyyttä siitä, että työpaikkani siirtyi fyysisesti jälleen kauemmas ja olen kotoa pois lähes 10h/päivä. Lohdutusta kuitenkin tuo se, että on edes se yksi päivä, jolloin olen äitinä kotona laittamassa lapset kouluun ja vastaanottamassa heidät koulusta.


Tuo yksi päivä on myös vain minulle. Tuolloin ehdin toteuttaa itseäni kirjoittamalla, rentoutumalla pitkillä metsälenkeillä sekä opiskelemalla. Tuota yhtä päivää ei korvaa mikään euromäärä maailmassa. 

Pian näitäkin voi pongaille metsästä :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti