keskiviikko 9. elokuuta 2017

Omavaraisuudesta

Mieheni rakentamassa viljelylaatikossa
kasvaa tomaattia sekä kesäkurpitsaa
Kuinka moni muistaa tv-sarjan ”Muutto maalle”? Brittiläinen sarja käsitteli pariskuntia ja perheitä, jotka möivät kotinsa kaupungista ja ostivat maalta esimerkiksi vanhan navetan tai talovanhuksen, jonka kunnostivat vastaamaan tarpeitaan. Kodin kunnostuksen lisäksi sarjassa seurattiin miten sarjan henkilöt siirtyivät omavaraisiksi kasvimaiden ja omien eläinten turvin. Muistan monesti olleeni vihreä kateudesta!

Oma enoni on oman elämänsä sankari – ja idolini. Hän asuu pienellä paikkakunnalla isänsä sodan jälkeen rakentamassa rintamamiestalossa, jossa on suuri maakellari, keittiötupa, olohuone, wc/suihku ja makuuhuone. Kesäaikaan yläkerrassa voivat vieraat nukkua kahdessa eri makuuhuoneessa, mutta talvisin siellä ei ole lämmitystä, kuten ei asumiseen sopivia eristeitäkään. Pihapiirissä on ukkini rakentama ulkosauna sekä –huussi. Tontti on valtava. Tontilla on suuret peruna- ja kasvimaat, joista enoni vaimoineen saa vuoden perunat, sipulit, yrtit, porkkanat, kesäkurpitsat, kurpitsat jne. Omenapuita ja marjapensaita on niin paljon, että satoa riittää myytäväksi saakka. Syksyisin he keräävät marjat ja sienet metsästä. Kesät ja talvet enoni kalastaa, ja välillä hänen vaimollaan alkaa kalaruuat tulla korvistakin ulos. Mutta pääpointtina on se, että heidän tarvitsee ostaa kaupasta hyvin vähän. Ostettavia tuotteita ovat lähinnä maitotuotteet ja kalan vaihteluun liha.

Lapsia enollani ei ole ja elämäntapansa ansiosta hän on saanut säästettyä itselleen melkoisen omaisuuden. Onneksi hän ei ole vain tyytynyt ihastelemaan tilinsä saldoa, vaan joka vuosi hän tekee 3-4 ulkomaanmatkaa. Rahat hän on säästänyt päivätyöstään, vaikka olisi todennäköisesti voinut eläköityä jo vuosikymmeniä aikaisemmin sen takia, että saa lähes kaiken ruuan omalta tontiltaan ja järveltä.

Itse rakastan kasvattaa erinäisiä asioita aina keväisin, mutta valittettavasti niistä ei ruokaa meidän uusperheelle kovin pitkäksi aikaa riitä. Tonttiamme olen täydentänyt kirsikka-, luumu- ja omenapuilla, puna- ja mustaviinimarjapensailla, raparperillä sekä karviaismarjapensailla. Sato on vielä kovin vähäistä eikä pakkaseen pääse kertymään omalta pihalta mitään. 

Ihailevasti seurailen myös Maalaisblogia, jossa ajatuksena on ryhtyä omavaraiseksi tulevaisuudessa. Kumpa saisin itsekin yhtä suuren kasvimaan tai edes kasvihuoneen... En tiedä mistä saisi yhtä paljon iloa ja onnea kuin itsekasvattamasta ruuasta...



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti