keskiviikko 3. tammikuuta 2018

600 euron haaste

Vielä vuosi sitten elin työttömän arkea, jossa euroja tuli laskeskeltua yhtä hartaasti kuin tälläkin hetkellä. Koska olin tehnyt tarkkaa tiliöintiä siitä mihin olin rahani kuluttanut vuoden 2016 aikana, huomasin, että yksi päättömimmistä kulueristä olivat vaatteet (v. 2016 1537,56€). Päätin haastaa itseni 600 euron haasteella, eli pärjätä vuoden 2017 ostamalla vaatteita 600 euron budjetilla. Ideana tämä oli loistava, koska työttömänä minulla oli aikaa kiertää kirpputoreja, ja sitä teinkin. 1.1.17 sain kuitenkin (onnekseni) työpaikan ja  unelma kirppisten kiertämisestä hautautui. Miten kävi haasteen?

Haasteen kävi huonosti. Todella huonosti. Tänä vuonna jopa ylitin tuon viime vuotisen summan: 1681,45€ on tämän hetkinen summa. Miten näin sitten pääsi käymään? Yksi syy on se, että poikalapselle on aika toivotonta yrittää saada käytettyinä kenkiä ja housuja. Omalla pojalla kuluu kumpiakin ja tuntuu, että näitä saa olla jatkuvasti ostamassa lisää. Toinen yksi merkittävä tekijä on merkkivaatteiden saapuminen lasten vaatekaappeihin. Kavereilla on ”addua” eli Adidasta ja sitä piti sitten itsekin saada. Tarjouksesta napatut Adidas-lenkkarit ja –tennarit pitivätkin sitten olla jossakin kohtaa Pumaa, sitten Nikea. Sitten piti saada Adidaksen hupparia. Tarkan markan äiti katsoi kauhuissaan ko. huppareiden hintoja: 49,95€, kunnes jostakin alelaarista sain näitäkin metsästettyä 34,95 euron hintaan. Lapset myös kasvavat. Vaikka olen aina hamstrannut seuraavaa kokoa vaatekaappiin, aina jotakin jää pieneksi tai menee rikki.


Lapsia ei kuitenkaan voi yksipuolisesti syyttää budjetin rikkoutumisesta. Kyllä minäkin olen syypää siihen, että 600 euroa ei riitä mihinkään. Omien ostojeni hintalapuksi muodostui lopulta 642,97 euroa. Kallein yksittäinen osto olivat kevätalesta ostetut talvinilkkurit, 79,90 euroa. Näillä olisi tarkoitus kävellä useampikin talvi. Täydensin vaatekaappia läjällä tarjousfarkkuja, minkä seurauksena en varmastikaan pariin vuoteen tule tarvitsemaan niitäkään lisää. Mutta kaikki muut vaatteet ovat jokapäiväisessä käytössä ja kulutuksessa. Kun talvikaudella on käytössä 2 ponchoa, 2 neulemekkoa ja 4 villatakkia, mitäpä arvelet missä kunnossa ne ovat talven jälkeen? Uusittavahan ne on. Samoin peruspitkähihaiset villatakkien alla. Ei mikään vaate ole luotu kestämään ikuisesti jokapäiväistä kulutusta. Ns. turhia vaateostoja ei ole tullut tehtyä, koska kaikki vaatteet ovat tulleet käyttöön ja jokainen osto on ollut harkittu.

Jossittelu on kuitenkin toisinaan hauskaa ja ehkä sopivaakin, kun pitäisi menoja karsia: Jos olisin pidättäytynyt vain pakollisissa ostoksissani, oma osuuteni olisi ollut 85,95€, tytöllä 156,42€ ja pojalla 253,26€, yhteensä 495,63 euroa. Olisin jäänyt sadan euron verran plussalle. Mutta poika olisi sitten painellut kouluun risoissa kengissä.

Lopputulema vaatekuluissa on viime vuotiseen nähden hyvin samankaltainen. Tänä vuonna meni hieman enemmän, 143,89 euroa. Ensi vuosi näyttänee jääkö summa todellakin pyörimään 1500 euron hujakoille, jolloin voisi päätellä sen olevan todellinen summa kolmen ihmisen vaatehankinnoille. Mietin rohkenisinko yrittää 1.000 euron budjetilla ensi vuotta. Tällainen kokeilu saa joka tapauksessa pohtimaan jokaikistä ostosta: tarvitsenko todella tätä ja tuleeko tämä todella käyttöön?


Oletko Sinä koskaan laskenut kuinka paljon käytät rahaa vaateostoksiin?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti