torstai 15. maaliskuuta 2018

Sähköä ja pölyä ilmassa

Ihana vai kamala torkkupeitto?

Talven myötä olen havahtunut siihen, miten paljon ”sähköiskuja” saamme kodistamme. Polyesterihöttöä olevat ”ihanan pörröiset” torkkupeittomme sohvalla lienevät niitä kaikkein pahimpia. Sisustustyynymme kuuluvat samaan sarjaan. Lattialla olevia nukkamattoja olen vihannut siitä lähtien, kun muutin mieheni kanssa yhteen, mutta koska hänen MDF-levyiset huonekalunsa siirtyivät kierrätykseen/ roskalavalle/ vintille, ja minun puiset huonekalut valloittivat pinta-alaa, on jossakin pitänyt antaa miehellekin siimaa ja tehdä kompromisseja. Kun uusi sohva saapui kesän lopussa meille, olohuoneen nukkamatto ei enää sopinut koko olohuoneeseen. Alkoi pitkä uuvutustaistelu uuden, luonnonmateriaalista olevan, maton hankkimisesta. Haaveilin villamatosta, mutta koska budjetti ei antanut myöten, sain kuitenkin Askon 39 euron tarjousmaton, puuvillaisena.

Arvaatkos mitkä ovat meidän perheen lempivärit?
Pelkkä ”väärä” väri ei ollut syy nukkamaton hävittämiseen, vaan se, ettei se yksinkertaisesti sovi pölyallergikon kotiin. Nukkamatto tuntui keräävän kaiken sisäänsä eikä niitä saanut pesemällä, harjaamalla eikä edes tamppaamalla pois. Pakkaspäivillä vien matot ja petivaatteet viikoittain ulos tuulettumaan, toivoen, että matosta nyt ainakin pahimmat allergisoivat osaset kuolisivat tai ”valahtaisivat” pois.
Tässä taas yksi "inhokkini". Matto, joka imee kaiken sisäänsä.

Nukkamatot eivät ole kestäviäkään verrattuna luonnonmateriaaleista valmistettuihin mattoihin. 6 vuotta sitten hankin makuuhuoneen pehmeät, kiiltävät, valkoiset nukkamatot sängyn molemmin puolin. Käyttöä näille ei siis ole tullut läheskään sitä määrää, mikä vaikkapa olohuoneen nukkamatolla, mutta lankoja irtoilee tämän tästä ja matoista on tulleet todella rumat. Jälleen pölyallergikon näkökulmasta nämäkin matot ovat huono vaihtoehto, saaduista ”sähköiskuista” puhumattakaan. Olin onneksi säästänyt näitä edeltävät puuvillamattoni, jotka lasteni isoisoäiti aikoinaan teki minulle ja lasteni isälle. Näissä matoissa on siis jopa tunnearvoa, erityisesti nyt, kun lasten isoisoäiti on muistisairas ja huonossa kunnossa.

Isoisoäidin kutoma(t) sängynvierusmato(t).
Pidän muutenkin siitä, että kotona olevilla sisustustavaroilla tai huonekaluilla on jokin tarina, ja että ne eivät ole kertakäyttötavaraa. Oma yöpöytäni on kulkenut vuosikymmenet isäni lapsuudenkodissa. Liekö jo evakkoaikana? Vanha, kunnostettu kiikkutuolimme onlöytö kirpputorilta, joka on saanut ainoastaan uuden väripinnan. Lasten työpöydät ovat itseasiassa vanhoja, puisia, keittiön pöytiä, jotka olen hionut ja uudelleen maalannut. Ainoastaan tv-tasomme, lipastomme ja kirjoituspöytämmeovat Boknäsin, ja uutena ostettuja. Näistä pidän siksi, että kaikissa on suljettavat kannet, jotta pölyä ei pääse kertymään huonekalujen sisään.

Tämä on yksi lempihuonekaluistani <3

Itse tekemäni valokuvakehys on ikivanha ikkunankehys, jonka kunnostin, ja joka saa kunnian kannattaa 50- ja 60-luvun postikortteja, joita tuberkuloosia sairastanut (ja siihen 60-luvulla kuollut) isoäitini lähetti perheelleen.
Jotain uutta, jotain vanhaa.
Verhomme ovat kaikki puuvillapellavaa tai 100% puuvillaa ja nämä saavat pari, kolme kertaa vuodessa pesun, jonka jälkeen samat verhot ripustetaan takaisin. Itse tykkäisin vaihtelusta, mutta mieheni ei. Toisaalta onhan se säästöä, kun ei tarvitse vaihtaa vuodenajan mukaan verhoja :)

Vierashuoneen "yöpöytä" on 50-luvun aarre, jonka kunnostin pari vuotta sitten. 
Mutta palatakseni varsinaiseen ongelmaani, torkkupeittoihin. Tekee pahaa hävittää jotakin hyväkuntoista sen takia, että se tuottaa jatkuvasti epämiellyttäviä kokemuksia. Peitot ovat tehokkaasti keränneet ainakin perheemme naisten hiukset, joita saisi nyppimällä nyppiä päivittäin. Lapsuudenkodistani löysin villaisia torkkupeittoja, jotka ovat paitsi ”sähköttömämpi” ja siistimpi vaihtoehto, myös lämpimämpi vaihtoehto. 

Aina ei tarvitse lemmikkejä "karvaamaan", joskus "karvaa" riittää ihan omastakin takaa!

Mitä uusiokäyttöä Sinä keksisit vanhoille torkkupeitoille? 

1 kommentti:

  1. Heippa. Olet oikeassa, ettei teidän kodin vallitsevia värejä tarvitse kauheasti miettiä. ;)

    Tuo polyesteri on kyllä ongelmallinen, vaikka sen pehmeys on kyllä todella houkutteleva! Villavilttejä löytyy kirpputoreilta aina, jotka tulevatkin korvaamaan tekokuituiset sitten kun niiden aika lopulta jättää. Siihen saakka saavat toimia kakkospeittoina, vähän niinkuin rönttö-käytössä. :)

    VastaaPoista