sunnuntai 13. tammikuuta 2019

”Sparkle of joy”


Konmaritus iski maailmalla, ja Suomessakin, läpi jokunen vuosi takaperin. Itse jäin tästä aallosta paitsi, koska ajattelin, että jokavuotisella kaappieni läpikäymisellä tulen jo hävittäneeksi tai myyneeksi kaiken turhan ja tarpeettoman. Pyrin mm. myymään kaikki lasten pieneksi jääneet vaatteet aina samantien. Ajattelinkin, ettei kaapeissani ole enää mitään turhaa.

Hankin Netflixin taannoin kotiimme kyllästyttyäni ”normitv:n” tarjontaan, ja kaipasin neuloessani jotakin katsottavaa. Netflix-uutuutena olikin ”Tidying up with Marie Kondo”, jonka jaksot ahmaisin viikonlopun aikana. Kun nämä jaksot oli katsottu, Netflix ehdotti ”Consumed”-sarjaa, jossa amerikkalaisperheet kirjaimellisesti uivat talossaan tavarapaljouden keskellä. Ohjelma oli jotakin aivan järkyttävää katsottavaa. Perheen jäsenille annettiin lentomatkalaukku, johon he saivat pakata kahden viikon tarpeita vastaavan määrän tavaraa sekä valita perheenä 10 asiaa, jotka jäävät taloon peruselämiseen liittyvien tavaroiden lisäksi (esim. sängyn patjat ja astiat saivat jäädä). Kaiken muun perhe joutuu pakkaamaan varastoon kahdeksi viikoksi, ja tuodaanpa perheille roskalavakin pihalle, muttei missään jaksossa yksikään perhe saanut roskalavan lattiaa edes piiloon. Mistään ei siis raaskittu luopua. Kahden viikon päästä perhe meni katsomaan varastoon tavarapaljouttaan, josta heidän tuli karsia 75% pois. Samaan aikaan heidän kotiaan uudelleen sisustettiin. Vaikeaa näytti tavaroista luopuminen olevan.


 


Viimeistelyä vailla oleva kolmas jämäneuletakkini. Jämälangat loppuivat viimein luoden tilaa uudelle luovuudelle :) 

Itse jotenkin viehätyin konmarin (”Tidying up with Marie Kondo”) tavasta lähestyä tavarapaljouteen. Tavaroista luopuminen aloitettiin aina vaatteista. Kaikki omat vaatteet piti kerätä esimerkiksi sängylle, ja käydä läpi yksitellen. Vaatteen piti tuoda ”sparkle of joy”-fiilis, jotta sen sai laittaa takaisin kaappiin. Vaatteen piti siis tuntua koko kehossa hyvältä, jotta se kannatti säästää. Poisannettavaa tavaraa piti kiittää, jotta ihminen ei kokisi syyllisyyttä siitä, että oli ostanut tavaran ja luopui nyt siitä. Tällä samalla ”sparkle of joy”-fiiliksellä ohjelmaan osallistuneet kävivät kaikki tavaransa läpi. Eli ensin kaikki tavarat otettiin kaapeista ulos ja alettiin käydä läpi yksitellen. Lisäksi Kondo opetti uuden tavan järjestellä tavarat, jotta esimerkiksi vaatelipastossa näkyy laatikkoa auki vedettäessä mitä kaikkea lipasto pitää sisällään. Prosessin aikana näki, miten ihmisten oli parempi olla, kun he pääsivät ainaisesta sotkusta eroon. Kun kaikilla tavaroilla oli oma paikkansa, siisteys oli hallittavissa ja ihmisten hyvä olla.

Olin jo ennen joulua käynyt yhden ongelmallisen keittiön yläkaapin kimppuun. Koska en yllä kaapin perälle saakka edes tuolilla, kaapista on muodostunut paikka, jonne voi ”hylätä” kaiken mitä ei usein tarvitse. Joulusiivouksen yhteydessä hävitin muovipussillisen roinaa sieltä. Kaappiin sai viimeinkin järjestyksen, ja sinne tekee mieli kiivetä jatkossakin. Mutta entäs ne muut kaapit, joissa ei pitänyt olla mitään ”turhaa” eikä ”ylimääräistä”? Ai, katsos, mulla on Marimekon punaiset ”jouluverhot”… Maksoin niistä 179€ aikoinaan, kun olin raskaanaollessani päättänyt, ettei meillä ole joulua ilman näitä verhoja! Olin käyttänyt niitä yhtenä tai kahtena jouluna, kun seiniemme väri ei sitten sopinutkaan yksiin verhojen kanssa. Hoh hoijaa… Sitten löytyi läjä pöytäliinoja, pöytätabletteja, verhoja, iskemättömiä kylpytakkeja… Tästä se idea koko kodin konmarittamiseen sitten lähti.


Mm. tämä yksilö pääsi uuteen kotiin :)

Kun aikoinaan kirjoitin ylioppilaaksi, äitini oli pyytänyt minua valitsemaan astiaston, jota hän keräisi minulle ylioppilaslahjaksi. Valitsin sinisen Arabian teema-astiaston. Minulla on 12 kappaletta, 1,5 desilitran teema-kahvikuppia, jotka ovat kulkeneet mukanani 15 vuotta, mutta joista kukaan ei ikinä juo yhtään mitään. Samaan sarjaan löytyy kermakko, sokerikko ja pieni kannu, Kiltan sinistä teepannua unohtamatta. Olen jo mielessäni kauhulla miettinyt sitä, kun isästäni aika jättää, hukumme sisareni kanssa astiastoihin, joita jo edesmennyt äitini suurella rakkaudella keräsi. Eihän kukaan enää juo kahvia edes noin pienistä kahvikupeista! Kylmän viileästi laitoin astiat myyntiin. Olin ostanut Marimekon puutarhasiirtolan teemukeja alusineen, jotka yhtälailla pölyttyivät keittiön kaapissa. Pitkään pohdin olisinko säästänyt näitä tytärtäni varten, mutta aika hitsin monta vuotta saisin vielä niitä säilöä, eivätkä kupit tuoneet minulle ”sparkle of joyta”. Jos hän joskus ne haluaa, hän varmaankin voi ostaa ne ihan itse.

Keittiön kaappeja koluamalla tavaraa lähti paitsi kaksi kaappihyllyllistä, kolme muovipussillista mm. muovirasioita, joita olin säästellyt marjoja varten esim. karkkirasioista, huonokuntoisia muovilastoja ym. Ja mitään turhaa ei pitänyt olla kaapeissa. Nyt nautin, kun voi avata keittiön laatikon eikä sieltä ylitsepursua kaaosta päälleni. Mitään toimivaa ja käytössä olevaa en heittänyt roskiin, kuten muovilastoja tai muovikauhoja. Olen siirtynyt puisiin lastoihin ja kauhoihin, mutta minusta on älytöntä heittää hyvää tavaraa roskiin, joka pitäisi korvata ostamalla uutta, vaikkakin se sitten olisi puista. Puisissa lastoissa ja kauhoissa minua viehättää myös se, että kun ne ovat tulleet käyttönsä tienpäähän, ne voi polttaa uunissa muiden puiden joukossa.

Kävin koko 144-neliöisen talomme jokaisen nurkkauksen ja kaapin läpi, ja kyllä sitä tavaraa lähti. Marie Kondo oli oikeassa, siivoaminen voi olla todella terapeuttista! 


Vihdoin sain vihreän neuletakkini valmiiksi :)

Vaatteita ei itseltäni siivousintoillessani lähtenyt, mutta sain loihdittua pari uutta neuletakkia vaatehuonettani koristamaan. Lisäksi lähdin konmarittamaan isäni kodista yhtä ainutta kaappia, josta löysin ihanan villaisen huovan, parit uudet villasukat, neulepuikkoja- ja virkkuukoukkuja, ompelulankoja ja kummitätini neuloman huivin. Lopulta alkoi jo naurattaa, että sitä mukaa, kun saan omasta kodistani tavaraa ulos, kannan lapsuudenkodistani sitä takaisin, mutta hei, tämähän on kierrätystä! Sitä paitsi, kaikki tulevat tarpeeseen. Ehkä uuden vuoden yrityksistäni voin vetää yli villapeiton neulomisen ;) 

Kummitätini tekemä huivi löytyi lapsuudenkotia konmarittamalla :)



Loppusanoiksi todettakoon, että vaikka tammikuu on vasta kääntymässä puoliväliin, itsestäni tuntuu, että tästä vuodesta tulee paras ikinä. Tuntuu, että olen itsekin viimein valmis siihen, että vähennän omaa kuluttamistani tavaroihin ja vaatteisiin. Tekemällä itse osan vaatteista, koen, että vaatteella on enemmän arvoa kuin jos olisin ostanut sen kaupasta. Lapsuudenkotini toimii myös hyvällä tavalla "kauppana". Kun jokin menee rikki tai tarvitsen jotakin, piipahdan isäni luo katsomaan onko siellä vastaavaa tavaraa joutilaana, ennen kuin suuntaan kauppaan. Toimii!


Oletko Sinä perehtynyt Marie Kondon oppeihin? Milloin viimeksi kävit kaikki kaappisi läpi?

maanantai 7. tammikuuta 2019

Pintakuivan sekaihon pelastajat

On kulunut kaksi vuotta siitä, kun osallistuin vegaanihaasteeseen ja sitä kautta lähdin tutustumaan luonnonkosmetiikkaan. Oma ideani on ollut testata tuotteita siihen pisteeseen saakka, että löytyy se itselle sopiva tuote. Meikkipussissa vielä käy testailu, mutta kasvojen hoitotuotteiden suhteen alkaa olla aika hyvät tuotteet löydettyinä. Testailu on ollut myös hitaanpuoleista, koska käytän ostamani tuotteen loppuun ennen kuin hankin seuraavan purtilon kaappiin. En näe järkeä heittää vanhoja, ja ei-niin-hyviä-tuotteita roskiin. Siksi meikkipussissanikin on vielä kaksi tuotetta, jotka eivät ole luonnonkosmetiikkaa.

Minulla on pintakuiva sekaiho, joka tekee kaikista vuodenajoista, kesää lukuunottamatta, haastavan. Talvella naamani on normaalisti yhtä kiristystä, mutta kahden vuoden kokeiluilla olen viimein löytänyt hyvät tuotteet, ja ajattelin jakaa löytöni myös teille. 

1. Konjakkisieni. Aloitan aamuni pesemällä kasvoni konjakkisienellä. Säännöllisellä käytöllä (aamuin/illoin) olen huomannut epäpuhtauksien vähenevän. Lisäksi ihosta tulee jotenkin heleämpi ja kevyt kasvojen hieronta tuntuu muutenkin herättelevän sopivasti aamuun. Täytyy tosin myöntää, etten ole kello kuuden herätyksissä jaksanut joka aamu tätä käyttää, mutta iltaisin poistan meikin käyttämällä mietoa pesuainetta ja konjakkisientä.


2. Kosteuttaminen. Ostin vuosi sitten Riikasta ensimmäiset Madaran tuotteeni. Siellä ei pihlajavoidetta myyty, vaan ostin ns. alkuperäisen "Daily defence"-voiteeni, jota taas en Suomesta löytänyt. Kun tuubi oli tyhjä, päätin kokeilla Pihlaja-voidetta, eikä tämäkään pettymystä tuottanut. Kerrassaan pintakuivan ihon suurin rakastaja! En voisi enää elää ilman tätä tuotetta. Käytän tätä meikin alla ja meikin poiston jälkeen. Jos voidetta jää kasvoista ylimääräistä, sipaisen loput kantapäihin, jotka eivät tämän ansiosta ole vielä kertaakaan tämän talven aikana kuivuneet santapaperiksi. Voiteena tämä on mukavan täyteläistä, miedon tuoksuista ja nopeasti imeytyvää. Hintakin on sopiva*, varsinkin, kun huomaa ostaa monta tuubia kerralla Madaran alennusmyynneistä. 



3. Kuorinta. Käyn saunassa noin 2-3 kertaa viikossa. Minulla sauna on tietynlainen pyhättö, jonne menen mieluusti yksin, jotta saan pyöritellä ajatuksiani. Sauna on minulle kuin mindfulness-tunti. Rentoudun, päästän irti ajatuksista, ja usein saan siellä hyviä ideoita töihin. Jos siis aivoni "tökkivät", suuntaan saunaan. Enimmäkseen menen kuitenkin saunaan ihoni takia. Ihon voi kuoria "kylmiltäänkin", mutta itse koen, että kuorinta on tehokkaampaa, jos teen sen saunassa. Etsin vielä täydellistä kuorintavoidetta, mutta tässä on yksi hyvin lähellä täydellistä oleva: Dermosilin Nature Facial Peeling.


Syy, miksi tämä kuorintavoide ei ole täydellinen, on sen hinnassa/ purkkikoossa. 50 ml:n pikkupurkki maksaa 6,20€ eikä tuo 50 ml riitä mihinkään. Näitä saisi olla hankkimassa lisää tämän tästä, ja normikaupastahan tätäkään ei saa. Koostumukseltaan tämä kuorintavoide on kyllä miellyttävä, mutta kaipaisin vielä isompaa pakkauskokoa. 

Kuorin ihoni jokaisella saunakerralla, jolloin olen myös huomannut epäpuhtauksien olevan paremmin "hallittavissa". 

4. Kasvonaamio. Saako taas sanoa olevansa rakastunut kaikkeen muuhun, paitsi tuotteen hajuun? :) En tiedä mikä teini-ikä itselläni on kasvojen ihon suhteen puhjennut näin 35-vuotiaana, mutta jo edellä lueteltujen lisäksi, Madaran Detox-kasvonaamio* on ollut kasvoilleni parasta mitä tiedän. Saunassa suoritetun kasvojen kuorinnan jälkeen olen levittänyt kasvonaamion ja mennyt saunan lempeään lämpöön noin 5-10 minuutiksi. Pientä kihelmöintiä tämä aiheuttaa iholla, mutta vitsit miten hyväksi kasvojeni iho on säännöllisen käytön jälkeen muuttunutkaan! 

Ainoa miinus tuotteessa on sen haju. Tämä haisee ihan kamalalle, mutta kun siitä pääsee yli, ei tätä tuotetta halua vaihtaa miksikään muuksi.


Olen joissakin asioissa vastarannan kiiski enkä osta kaikkia mahdollisia voiteita silmänympärysvoiteista päivä- ja yövoiteisiin. Uskon, että kun löytää yhdenkin hyvän tuotteen, sillä pärjää pitkälle. Miksi tarvitsisin erilaisen voiteen aamulla ja yöllä, jos yksikin tuote riittää? Näitä tuotteita suosittelen todella lämpimästi kokeilemaan! Tuotteen perästä löytyy affi-linkki* Hyvinvoinnin tavarataloon*, josta itsekin ostan ko. tuotteet, poislukien Dermosilin kuorintavoiteen. 

Miten Sinä hoidat ihoasi ja mitkä ovat lempituotteesi?

sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Uuden vuoden yrityksiä

Tuolla toisessa blogissani pyörittelen uuden vuoden lupauksia ehkä hieman toisenlaisesta  (taloudellisesta) näkökulmasta, täällä halajan vähän muuta, syvällisempiä lupauksia, vai pitäisikö puhua yrityksistä...? 

Mietiskelin pitkään millä tavoin voisin yrittää olla parempi ihmisenä kuin aikaisempina vuosina, ja hiljalleen tuo ajatus sitten kirkastui, kiitos tuhlaamiseni. Tuo minun perinteeksi aloittamani 600 euron haaste meni tänä(kin) vuonna ihan reisille. Kyse on siis haasteesta saada kulutettua mahdollisimman vähän (max 600€/vuosi) rahaa omiin ja lasten vaatehankintoihin, mutta tänä vuonna tuo summa kohosi ennätyslukemiin. Lopetin laskemisen sen jälkeen, kun kotiuduin Lontoosta ja summa oli jo ylittänyt 2.000€. Ehkä halusin peittää silmäni koko asialta, koska... Hävettää! Vaikka ostan vaatetta tarpeeseen, ja käytän vaatteet loppuun, on tuo silti ihan hävytön summa! 

Meillä lasten vaatimukset vaatteiden suhteen ovat alkaneet olla aika kovia ja välillä sitä miettii, että miksi ylipäätään lähden mukaan tähän typerään "kilpavarusteluun" merkkivaatteista. "Kun kaikilla muillakin on"... Kun on itse lapsena tullut kiusatuksi vaatteistaan, niin jotenkin sitä sitten haluaa omille lapsilleen vähän toisenlaista lapsuutta, mutta missä se raja menee? Milloin liika on liikaa? 

Omassa vaatekaapissa liika alkaa näkyä vaatteiden runsautena. Toisaalta on ihanaa, kun on kivoja vaatteita, joista valita, mutta koska neuloosi on saanut minusta otteen ja kahdesta jämälanka-neuletakistani on tullut lempparivaatteitani, mietin, tekisinkö jatkossa osan vaatteistani ihan itse. Vihaan akryylihöttövaatteita ja mielestäni nämä pitäisi kieltää lailla. Villaiset neuletakit usein ovat todella kalliita, mutta itse neulomalla voi säästää paitsi pitkän pennin, myös luoda jotakin sellaista, mitä muilla ei ole. Talvella olen käyttänyt villapohjasukkia, mutta kokeiltuani pelkkiä villasukkia ulkona (kenkien sisällä tietysti), olen tullut siihen lopputulokseen, että miksi ylipäätään ostan villapohjasukkia? Varpaani pysyvät lämpimämpinä villaisissa sukissa. Viimeinen niitti alla olevaan listaani tuli villaisesta torkkupeitteestä. Pidämme kodissamme lämpötilaa matalalla ja lämmitämme taloamme talvella varaavan takan/ leivinuunin avulla, joten sohvalla kietoudumme koko perhe viltteihin. Vaikka eräs villaviltti, josta olin pitkään haaveillut, oli joulun alennusmyynneissä -50%, mietin, miksi en neuloisi itse sitä(kin)? Olen tehnyt aikoinaan äidilleni lämpimän torkkupeiton, joten voisin tehdä sellaisen itsellenikin. Kun näitä ajatuksia riittävän kauan pyörittelin mielessäni, tein listaa, mitä voisin itselleni neuloa. Suurimpaan osaan minulla on jo langatkin olemassa. Lista on seuraavanlainen:

  • Villasukkia korvaamaan villapohjasukat. Villasukkiin voi käyttää jämälankoja ja niistähän tulee entistä hauskempia, kun sukkapari ei edes ole identtinen.
  • Torkkupeite villalangoista.
  • Tuubihuivi/ huiveja itselle.
  • Pipoja itselle.
  • Alpakkalangoista lämmin villapaita.
  • Vihreä villaneuletakkini valmiiksi.
  • Kevääksi voisin neuloa puuvillasta neuletakkeja.
  • Bambulangasta voisin tehdä tiskirättejä korvaamaan kaupan tiskirätit.
  • Villahousut.
Kun katselen vaatehuonetta omalta osaltani, voin todeta, että itsetekemällä saa aika läjän hankintoja tehtyä. Kaupasta jäisi ostettavaksi lähinnä peruspitkähihaiset ja t-paidat sekä alusvaatteet. Housuja (farkkuja, legginssejä) olen ehtinyt hamstrata tänä vuonna jo niin valtavan läjän, etten niitä tule tarvitsemaan ihan hetkeen. Voi olla, että joudun toisen toppatakkini uusimaan, mutta muutoin takki/kenkäosastokin on aika hyvällä mallilla. Etenkin, kun joulupukki muisti minua superlämpimillä kengillä. Lapsillakin on seuraavaa kokoa olevia perusvaatteita hankittuna, sekä osa välikausivaatteista. Kenkiä, niitä saan olla uusimassa lasten osalta todennäköisesti koko vuoden ajan... 

Maailman lämpöisimmät kengät? 9 mm:n huopatossu sisällä. Kertaakaan en ole vielä palellut näissä kengissä :)
Lähtökohtaisesti tilanne on kuitenkin hyvä, ja jos pystyisin pidättäytymään poissa vaatekaupoista, tuo 600 euron haastekin olisi toteutettavissa. Vuosi on kuitenkin pitkä aika istua ainoastaan neulepuikot käsissä eikä omaa (shoppailu)käyttäytymistään ole helppoa muuttaa, mutta ainahan voi yrittää! Niinpä minä en tänä vuonna lupaa, vaan yritän. Yritän välttää vaateostoksia. 

Jos vuosi kerrallaan sitä aina yrittäisi jotakin asiaa itsessään ja käyttäytymisessään muuttaa, ja pyrkisi sitä kautta paremmaksi ihmiseksi. Kasvisruuan lisääminen on jo onnistunut, pienenlainen omavaraisuus, ainakin sipuleiden osalta, on näyttäytynyt mahdolliseksi, lempeys itseä kohtaa on kasvanut... Kehitettävääkin riittää tosin, mutta pienin askelin kun etenee, niin hyvä tulee :) 

Oletko Sinä tehnyt uuden vuoden lupauksia? Millaisia?