lauantai 27. huhtikuuta 2019

Ympäristöystävällistä pyykinpesua

Hei vaan pitkästä aikaa! Kevät on jo vierähtänyt tosi pitkälle, puihin ovat lehdet ilmestyneet ja mietin, että olen viikon ajan kulkenut töistä kotiin t-paidassa. Kieltämättä tulee mietittyä ilmastonmuutosta. Nyt kun on vasta huhtikuu...

Lasten kanssa muovikeskustelu on ollut tapetilla jo pitkän aikaa. Yle näytti taannoin dokumentin muovista, joka liimasi lapseni tv-ruudun ääreen. Ihmeteltyäni hiljaisuutta, tajusin olevani äärettömän ylpeä pienokaisistani, jotka vapaaehtoisesti katsovat dokumenttia muovista. Salakuunnellen sitä keskustelua mitä kaksi alakoululaista kävivät, totesin, etteivät äidin ja koulun ympäristökasvatus ole hukkaan menneet! Kaikki paha, mikä kohdistui eläimiin, näytti saavan aikaan vaikutusta lapsissani. Ja pilalle menneet uimarannat. Lapsilla tuo kaikki on niin konkreettista! Dokumentti päättyi lopulta kyyneliinkin, kun toinen lapsistani oli viimein saanut kaikilla lapsilla olevat "trendi-Niket", ja tajusi kenkien pohjan olevan pääosin jotakin muovinkaltaista... Nytkö hän tuhoaa maapalloa...? Tästä pääsimmekin keskusteluun tuotteen loppuunkäyttämisestä, kierrättämisestä, tuotteiden hyvästä huoltamisesta jne. 

Itse poden muovikriisiä. Vaikka miten kaupassa yrität sumplia muovittoman ja muovin välimaastossa, et voi muovia oikein välttää arjen kiireessä... Ja tuo lajittelukin on mennyt heikoksi, koska emme saa esimerkiksi miestäni mukaan muovinlajitteluun. Kaikki muu meillä lajitellaan, paitsi muovi, ellen tee omia "salakätköjäni" kodinhoitohuoneeseen ja kuljeta niitä usein lajitteluun. Pähkäilenkin keittiössä miten saisin muovia varten oman jäteastian, jonne edes me lasten kanssa voisimme nakata muoviroskamme.

Vuoden alusta siirryin testailemaan ympäristöystävällisempiä pyykinpesuaineita. Olen pesupähkinöitä käyttänyt aika ajoin, mutta arjen kiireessä nekin ovat jääneet. Kuulun useampaan facebook-ryhmään, jotka käsittelevät luonnonsuojelemista, omavaraisuutta, luonnonkosmetiikkaa ja -pesuaineita. Satuin huomaamaan tarjouksen ja vahvan suosituksen Greendealin sivustoilta ja päätin tilata kaksi 1,5 litran pulloa hajusteetonta Ecodoo Respect-pesuainetta. Tästä postauksesta en saa royalteja, vaan kirjoitan tämän täysin siltä pohjalta, että löysin tuotteen, joka on hyvä, ja jota voin rehellisesti suositella. 

Meillä pesukone pesee pyykkiä 5-7 koneellista viikossa, riippuen kuinka monta perheenjäsentä täällä majailee, ja siitä mikä vuodenaika on kyseessä. Talviaikaan kaikkia vaatteita ei tarvitse päivittäin pestä, mutta kesällä hikoillaan niin paljon, että vaatteet pestään päivittäin. Lisäksi meidän miesosasto harrastaa lukuisia kertoja viikossa hikiliikuntaa, ja urheiluvaatteita joutuu pesemään tämän tästä. 

Tuo kolme litraa pesuainetta on ollut aivan käsittämättömän riittoisaa. Miten minusta tuntuu, että kaupasta kannetut pesuaineet ovat loppuneet huomattavasti nopeammassa tahdissa...? Innostuin kyseisestä pesuaineesta niin paljon, että kun seuraava tarjous tuli, tilasin suoraan 5 litran kanisterin. Tällä säästetään taas hieman lisää muovia, kun suureen pakkaukseen saadaan isompi määrä tavaraa eikä tarvitse pieniä purkkeja tilailla. Kaadan suuresta kanisterista 1,5 litran pulloon pesuainetta, jolloin taas helpotan pyykinpesuani.


Miksi sitten valitsin Ecodoon Respect-hajuustettoman pyykinpesuaineen?

Olin joku vuosi sitten homekoulussa opettajana, jonka seurauksena jo aikaisemmat allergiani ovat puhjenneet entistä pahempina joka kevät. Lisäksi olen tämän työrupeaman jälkeen kärsinyt hengenahdistuksesta voimakkaiden tuoksujen lähellä. Tarvitsin siis täysin hajuustettoman tuotteen.

Greendeal kuvaa tuotetta sivuillaan näin: "Tuotesarjan ainesosissa on minimoitu allergisten reaktioiden riski valitsemalla vain luonnosta peräisin olevia ainesosia, välttämällä voimakkaita kemikaaleja sekä kaikenlaisia hajusteita (myös eteerisiä öljyjä). Sarja ei sisällä esimerkiksi optisia kirkasteita, väriaineita, synteettisiä hajusteita, synteettisiä säilöntäaineita eikä mm. seuraavia kemikaaleja: bentseeni, tolueeni, heksaani, triklosaani, formaldehydi, ammoniakki, ftalaatti, ksyleeni, 1,3 dioksaani ja kloori." 

Luonnosta peräisin olevat ainesosat eivät mielestäni voi olla siis riski luonnolle...? Tätä voi Greendealin mukaan huoletta käyttää vaikkapa kesämökillä, jossa ei ole jätteenkäsittelyä. Tuote sopii kaltaiselleni herkkäihoiselle eikä tuota enää lisäkuormitusta erilaisten kemikaalien muodossa perheelleni. Lisäksi muovipakkaus on kierrätettävää materiaalia.

Nyt kun olen nelisen kuukautta pesuainetta käyttänyt kaikenväristen pyykkien pesussa, olen ollut enemmän kuin tyytyväinen. Värit pysyvät kirkkaina, pyykki on miellyttävän pehmeää, hajusteetonta ja tahrat ovat lähteneet. Meillä tosin ei enää eletä pikkulapsiperheen tahramaailmassa, joten en pysty kaikkien tahrojen puolesta sanomaan, lähtevätkö pesussa, mutta esimerkiksi meidän nurmikkotahrat Ecodoo on kyllä pessyt. 


Ainoa miinus tälle pyykinpesuaineelle on se, että kyseinen tuote todennäköisesti lennätetään tai tuodaan laivalla Suomeen Keski-Euroopasta. Tässä mielessä tuote kärsii aikamoisen inflaation ympäristöystävällisyyden suhteen. Näin käy myös luonnonkosmetiikkanikin... Pitäisi osata löytää ne suomalaiset tuotteet, joilla työllistää suomalaisia ja joilla minimoi logistiikkaan liittyvän ympäristökuormituksen. Mutta jos nyt jotain positiivista vastapainoa tähän pitäisi laittaa, niin uuden työpaikkani seurauksena työmatkani lyheni 123 kilometriä, ja kun kävelen/ pyöräilen päivittäin töihin, liikutan itseäni yli 80km kuukaudessa auton sijaan. Se on paljon se.

Mitä ympäristöystävällistä pyykinpesuainetta Sinä käytät?


sunnuntai 3. maaliskuuta 2019

Terveiset Torontosta!

Matkustin ensimmäisen kerran elämässäni mantereelta toiselle. Näin pitkää lentomatkaa en ole koskaan aiemmin tehnytkään, ja sekös pientä ihmistä pelotti. Itse olisin halunnut lentää viikoksi jonnekin lämpimään, mutta mieheni halusi lähteä katsomaan NHL-pelejä Torontoon, Kanadaan, joten sinne siis suuntasimme.

Ennen matkaa pelkäsin lentämistä. Pelkäsin sitä jopa niin paljon, että kirjoitin siskolleni pitkän kirjeen missä kaikkialla omaisuuteni on levällään, miten meillä on avioehto olemassa, mistä löytyy talon avain tarvittaessa, mitkä kaikki tavarat talossamme kuuluvat minulle, lasteni isän yhteystiedot, mieheni perheen yhteystiedot, lentojemme ja määränpäässä olevan asuntomme tiedot, siis kaiken mahdollisen. Olin kuvitellut, että vähintäänkin kuolemme lentomatkallamme. Lisäksi googletin miten Icelandair on lentonsa hoitanut. Kun tajusin, että kyseinen lentoyhtiö ihan oikeasti lentää tätä väliä lähes päivittäin, rauhotuin: emme me tee pakkolaskua Atlantin valtamereen. 

Ensimmäinen nousumme Helsinki-Vantaan lentokentältä hieman jännitti, mutta muistin aiemmilta matkoiltamme, että kone tekee tietyssä kohdassa pienen "pudotuksen", joka tuntuu vatsan pohjassa. Kun tästä selvisi, nautinkin suunnattomasti lentomatkastamme. Katselin elokuvia, kuuntelin musiikkia, luin lehteä ja neuloin. 


Islannin karu maaperä
Islannin Reykjavikissä meitä odotti koneen vaihto. Miten rakastuinkaan Islannin karuun maaperään! Tänne minä matkustan lasten kanssa seuraavaksi! Islannin jälkeen seurasi Grönlanti, Kanadan pohjoisosien tundra... miten ahminkaan näitä maisemia! Tunsin kieltämättä pistoksen sydämessäni nähdessäni jäävuoret. Mietin miten itse parasta aikaa lentämisen tuottamilla hiilidioksipäästöillä lisään kasvihuonekaasuja ja aiheutan näidenkin vuorien sulamista. Toisaalta ajattelin, että tämä kone nousisi ilmaan myös ilman minua. Tämä on niin kaksipiippuinen asia mielessäni. Haluaisin elää ekologisesti, mutta haluan myös nähdä ja kokea maailmaa...


Grönlanti



Kanadan pohjoisosat ilmasta kuvattuna








Torontossa elimme päivämme murmeleina. Tiedätkö sen elokuvan? Päivä alkaa alusta? No, jos ei ihan alusta, niin kuitenkin 7 tuntia Suomen aikaa jäljessä. Maisemien huikeuden takia en malttanut nukkua, joten tulihan siinä vuorokausi valvottua. Toronton Pearsonin lentokentältä pääsee kätevästi ja edullisesti junalla suoraan Toronton keskustaan. Ensimmäisellä junalla pääsee ilmaiseksi terminaaliin 1, josta 7 kanadan dollarilla eli noin 5 eurolla matka jatkuu toisella junalla 25 minuutissa keskustaan. 

Pilvenpiirtäjä, josta olimme viikoksi asunnon vuokranneet, sijaitsi aivan juna-asemamme kupeessa. Maisemat koostuivat muista pilvenpiirtäjistä, mutta iltaisin, kun valot syttyivät vastapäisiin taloihin, näky oli kaunis. Pilvenpiirtäjäämme sisältyi myös kuntosali, jossa etenkin mieheni kävi aamujumpan tekemässä. 


Meidän koti oli tämä vasemman puolimmainen pilvenpiirtäjä.
Vieressä oli ehkä maailman paras ruokakauppa: Longos. Tässä ruokakaupassa vierailimme päivittäin pähkäilemässä ihania herkkuja. Kaupassa oli lukuisia kokkeja, jotka loihtivat tuoretta ruokaa ihmisten iloksi. Ainoa iso miinus tuli siitä, että ruuat pakattiin aina muoviastioihin. Kaikki mitä ostit kaupasta, poislukien tuoreet vihannekset ja hedelmät sekä mehu- ja maitotölkit, pakattiin muoviin. Kassa pakkasi muovituotteet vielä kertaalleen useampaan muovipussiin. Kyseisessä kaupassa tosin siirryttiin nyt maaliskuun myötä maksullisiin muovipusseihin. Vielä kun he keksisivät miten vähentää elintarvikkeiden muovimäärää...

Säästimme asuntomme myötä pitkän pennin ruokakustannuksissa, kun ostimme terveellistä ruokaa lähikaupasta ja valmistimme sen itse pienessä keittiössämme. 


Päivän muffini <3

Mitä Torontossa voi sitten tehdä?

Lätkäihmisinä kävimme tietysti Hockey Hall of Famessa. Lätkä-ähkyn sieltä saikin. Oli jos monenlaista lätkätuotetta näytillä. Muutama suomalainenkin löytyi ;)



Eräs poikani lempipelaajista, jonka myös näimme livenä jäällä.
NHL-pelit olivat näkemisen arvoisia. Hintahaarukka paikkojen suhteen vaihteli noin 100 dollarista muutamaan sataan dollariin. Lippujen suhteen kannattaa tosin olla tarkkana. Meiltä huijattiin yli 400 dollaria lipuista, kun erehdyimme ostamaan liput paikalliselta "tori.fi"-tyyppiseltä sivustolta. Rahat menivät, lippuja emme koskaan saaneet. Pääsimme siis tutustumaan myös paikalliseen poliisilaitokseen, kun teimme asiasta rikosilmoituksen. Liput kannattaa ostaa vain ja ainoastaan stubhub-sivustolta tai pelin alkaessa jäähallin ulkopuolella myyviltä ihmisiltä.





Joukkueiden alkulämmittelyt ennen peliä.
PATH-kävelyreitti kulkee maan alla, ja kiertää n. 50 pilvenpiirtäjän alla. Tämä selitti miksi ihmiset kulkivat kesävaatteissa, kesäkengissä jne. välillä kadulla. He sujahtivat maan alle lämpimään. Periaatteessa voit kulkea keskustassa täysin maan alla. PATH-reitti sisältää lukuisia ostos- ja ruokapaikkoja. Koska matkustimme pelkillä käsimatkatavaroilla, en juurikaan ostoksia tehnyt. Teekaupasta kävin nappaamassa teetä, ja sitten The Winners-nimisestä outlet-liikkeestä löysin pilkkahintaan Adidaksen takin sekä ensimmäisen merkkilaukkuni ikinä. Olin metsästänyt käsilaukkua jo pitkään, koska liki 10 vuotta palvellut "Jouni collection"-nahkalaukkuni oli hajoamispisteessä. Nyt löysin 99 dollarilla DKNY:n käsilaukun. 

Torontossa on paljon muitakin outlet-kauppoja, mutta valitettavasti ne sijaitsevat 45 kilometrin päässä keskustassa ja sinne pääseminen vaatisi oman auton. Merkkivaatteet maksavat kuitenkin keskustassakin vain murto-osan siitä, mitä ne maksaisivat kotisuomessa. Esimerkiksi ostamani Adidaksen takki maksaa suomessa 90€, nyt maksoin siitä 20€...

Eaton Centre on keskustan suurimpia ostoskeskuksia, jossa on paljon erilaisia vaateliikkeitä, mutta myös ruokapaikkoja. Tännekin pääsee kulkemaan PATHIa pitkin. Itse emme juurikaan ostoksia tehneet. Täältä löytyi monta Lontoosta tuttua vaatekauppaa, kuten 21 Forever ja Suomestakin tuttu alusvaateliike Change.

Vastapäätä Eaton Centreä löytyy meidän Stockmannia vastaava Hudson's Bay. Etenkin mieheni löysi merkkivaatteita (Hilfiger, Ralph Lauren, Levi's, Nike, Adidas...) pilkkahintaan. Hilfigerin paitoja lähti mukaan 20 eurolla... Naisten osastoa en jaksanut edes kiertää, koska en koe tarvitsevani juuri nyt mitään, ja koska edelleen matkustimme käsimatkatavaroiden turvin.

CN Tower on 553,5 metrin korkeudessa sijaitseva tietoliikenne- ja näköalatorni, josta avautuu maisemat Toronton yli. Torniin voi valita kaksi eri tasoa, joihin mennä. Ylempään liput maksavat n. 20 dollaria enemmän. Itse kävimme alemmalla tasolla, josta näki varmastikin yhtä hyvin ja yhtä kauas kuin ylempää. Tästä ilosta maksoimme 58 dollaria. Täältä ylhäältä katsottuna kaupunki ei minun silmääni juurikaan miellyttänyt. Alhaalta oli kivempi katsoa pilvenpiirtäjiä ja ihmetellä miten pieni sitä itse onkaan. CN Tower-lippuun olisi voinut ostaa yhdistelmän, jolla olisi voinut käydä Ripley's aquariumissa. Lapsiperheille tämä olisikin kelpo valinta, mutta itse emme niinkään välittäneet tällä kertaa meren elävistä. Kaupungista löytyy myös eläintarha, Toronto Zoo.











St. Lawrence market on paikallinen "kauppahalli", jossa oli kaikkea ihanaa, tuoretta ruokaa myynnissä. Paikassa voi syödä tai kahvitella, ostaa tuliaisia, keittiötarvikkeita... Jos kaipaa tuoretta merenelävää keittiöönsä, tänne kannattaa ehdottomasti suunnata!

Itselleni oli hieman pettymys, että Toronto ei itsessään niin paljoa tarjonnut nähtävää. Olimme varautunut kulkemaan metrolla, mutta se oli ihan turhaa. Kaikki sijaitsee kävelymatkan päässä ja kävellen näki ja koki kaupunkia enemmän. Oli metkaa nähdä miten vanha kaupunki soljahti pilvenpiirtäjien sekaan. Oli paljon uutta ja vanhaa. Kulttuurin nälkäisille kaupungista löytyy myös vanha linna, Casa Loma sekä Royal Ontario Museum. Mutta jos ei ole museoiden ystävä, viikko Torontossa voi tuntua aika pitkältä ajalta. Niinpä me sitten suuntasimme kohti Escape Room-tarjontaan. Näitä löytyy läheltä ja kaukaa Torontosta, ja todella paljon erilaisia. Me valikoimme joukosta Captive-nimisen pakopaikan. Kovin jäätävää kielitaitoa ei escape roomiin tarvinnut, mutta tosi kinkkinen oli meidän huoneemme. Henkilökunta totesikin, että vain 14% oli läpäissyt ko. pakopaikan ja me emme tähän porukkaan sijoittuneet. Mutta hauskaa meillä oli. 





Mitä jäi kanadalaisista mieleen?

Kanadalaisista välittyi todella ystävällinen ja avulias kuva. Kun mekin tutkimme karttaa, heti tuli hymyilevä natiivi paikalle ja kysyi tarvitsimmeko me apua, ja apua saimme aina, kun sitä kysyimme. 

Jonkin verran näimme kodittomia kaduille rakentamissaan hökkeleissään, ja torontolaiset kävivät ostamassa heille vuoroin ruokaa. Kodittomat saattoivat lähestyä myös todella ystävällisinä kadunkulkijoita pyytäen kolikkoa ruokaan. Eräänkin kerran harmitti, kun ei ollut yhtään käteistä antaa, kun hyvin kohtelias herrasmies pyysi kolikkoa nälkäänsä. Olisin antanut, jos olisi ollut. 

Kannabis haisi kaduilla ja paljon. Haju oli tuttu Amsterdamista enkä voi sietää sitä. En tiedä mistä ko. ainetta olisi voinut ostaa, tosin eipä se itseä kiinnostanutkaan. Kannabishan on laillista ko. maassa. Päiväsaikaan hajun saattoi välttää, mutta illalla sitä pössyteltiin joka paikassa. 

Kanadalaismiehet olivat yllättävän pitkiä, rotevia ja komeita :D 

Summa summarum

Matkamme oli loistava, ehkä pari päivää turhan pitkä. Tai sitten olisi pitänyt sujahtaa vaikkapa New Yorkiin lentokoneella. Sinne olisi tosin tarvinnut viisumin 72h ennen menoa, joten ex tempore-reissu ei olisi onnistunut. Myös Kanadaan tarvitsee viisumin, jonka onneksi saa vaikka lentokentällä puhelimella samantien. Hintaa viisumille tuli n. 5 euroa. Jet lag oli itselleni aika kaamea, mutta siitäkin toipuu. Kanadaan en nyt ehkä ihan heti ole matkaamassa takaisin, mutta tuo Islanti jäi nyt kovastikin mieleen... Skotlanti vai Islanti? Siinäpä kysymys :)